Festivaaliperjantai valkeni tuulisena ja sateisena. Sisällä Kitisenrannan koulun salissa tunnelma oli kuitenkin lämmin, kun tšekkiohjaaja Jiří Menzel kertoi aamukeskustelussa urastaan ja Tšekkoslovakian uuden aallon synnystä. Keskustelun jälkeen nähtiin poliittisista syistä vasta 30 vuotta valmistumisensa jälkeen ensi-iltansa saanut Kuin leivoset langalla.
Kiehtovaa asiaa kuultiin pitkin päivää myös mestariluokkien merkeissä. Pienessä teltassa Olaf Möller johdatteli Käutnerin modernin Hamlet-tulkinnan Ja lopussa oli hiljaisuus äärelle.
Pedro Almodóvar-spesialisti Frédéric Strauss esitteli isossa teltassa espanjalaisohjaajan uusimman elokuvan, Julietan. Julietassa Almodóvar yhdistelee aiemmista elokuvista tuttuja teemoja ja kasvaa samalla kertojana “kirjallisempaan” suuntaan. Straussin mukaan ohjaaja pysyi uskollisena elokuvan innoittaneille Alice Munron novelleille ja pyrki eläytymään kirjailijan rooliin. Etenkin elokuvan loppu vahvistaa tätä tulkintaa: romaanikirjailijan tapaan ohjaaja antaa katsojalle vapauden päättää teos mielessään.
Koululla nähtiin unkarilaista elokuvaa isältä ja pojalta. Budapestin filmijuhlien johtaja György Horváth esitteli kotimaansa yhden merkittävimmän ohjaajan, András Jelesin veijarielokuvan Little Valentino. Alkukuvana nähtiin Jelesin pojan, Oscar-voittaja László Nemesin lyhyt esikoisfilmi With a Little Patience.
Isossa teltassa koettiin lähes hurmoksellisia hetkiä perjantai-illan perinteisen säestetyn mykän parissa. Neil Brand The Dodge Brothers -orkestereineen loihti villin lännen tunnelmia tapailevan musiikin Wellmanin Beggars of Life -elokuvaan. Tupaten täysi teltta osoitti suosiotaan seisaallaan.
Sama yhteisöllinen innostus siivitti elokuvanäytösten tunnelmaa aina aamutunteihin saakka. Viimeistään koululla klo 3.30 esitetty Seikkulan Rampe ja Naukkis vapautti yleisön estottomaan nauruun.