Elokuvateatterit olivat 1900-luvun siunauksellisia luomuksia. Ne ovat muuttuneet, syvällisesti, eivätkä ehkä parempaan päin. Katsoja kokee yhä harvemmin, että näytöksen keskipisteessä on itse elokuvan maailma. Lisäksi, kaikesta teknologiauskonnosta huolimatta, ilmassa on usein teknisen piittaamattomuuden ja rutiinin ilmapiiri. Siksi ”vanhanaikaisesti” hoidetut teatterit – sellaisia yhä on valtakunnassamme – ovat kansallisia aarteita, ja niille omistautuneet ihmiset meille rakkaan taidemuodon tärkeitä esitaistelijoita.
Ylistarossa vaikuttava Anssi Luoma (s.1950) kuuluu tähän yhä harvinaisempaan ihmislajiin. Elokuvallisen perimätiedon vaalija, kolmannen polven elokuvateatteri-yrittäjä, on omistautunut elokuvalle tavalla, josta aistii, ettei mikään muu asia mene edelle. Hänen isoisänsä Matti Luoma perusti teatterin, jonka nimi on yhä hänen muistoaan vaalien sama: Matin-tupa. Ensimmäiset esitykset Matin-tuvassa olivat 1941. Vanha rakennus paloi, ja nykyinen, atmosfääriltään taianomainen tupa nousi 50-luvulla, avajaiselokuvanaan T.J.Särkän Juha – ensimmäinen pitkä suomalainen väri- ja laajakangaselokuva. Matin-tupa on sittemminkin seurannut aikaansa: se sai digiprojektorin ensimmäisenä maaseututeatterina, mutta on toisaalta pitänyt kiinni filmiprojektoreista – sekä 16 mm että 35 mm tekniikoista – joiden käytännöstä huolehtii jo seuraava sukupolvi, Anssi Luoman tyttäret.
Teatterissa järjestetään pari-kolme näytöstä päivässä, ja Anssi Luoma – joka on siviiliammatiltaan tierakennusinsinööri Seinäjoella – on aina läsnä. Koneita hän on pyörittänyt melkein lapsesta asti. Ohjelmistossa on Suomen ensiesityksiä melkein joka viikko.
Filmiä ja valoa -festivaali syntyi 2007 Matin-tuvan ympäristössä, Anssi Luoman luomuksena. Monet vieraat ovat kokeneet kotikutoisen, intiimin atmosfäärin elokuviensa parhaaksi näytösympäristöksi (”hurmaava” on usein kuultu sana). Festivaali täydentää hienosti Matin-tuvan vuosikymmenten mittaista erityissuhdetta suomalaiseen elokuvaan.
Luoman hieno elokuvatietämys heijastuu hänen komeassa elokuvajulisteiden kokoelmassaan, joka on maan laajin yksityisesti omistettu, ainutlaatuinen visuaalinen johdanto sekä elokuvan levittäjien että kuluttajien makutottumuksiin ja odotuksiin – kulttuuria, joka usein tasaveroisesti elokuvien kanssa luo muiston siitä mitä tietyt elokuvat ovat merkinneet Suomen henkisessä ilmastossa.
Luoma tunnetaan epäitsekkäänä vaikuttajana: hän on monin tavoin edistänyt koko maakunnan elokuvatoimintaa, vailla pienintä ammattikateuden häivää. Hän jakaa tietoa ja kokemusta myös ”kilpailijoille”.
Sodankylä-palkinto luovutetaan Anssi Luomalle tunnustuksena siitä, että hän on rajusti muuttuneiden olosuhteiden keskellä säilyttänyt elokuvateatterin perinteisen arvokkuuden, viehätysvoiman ja kyvyn tiivistää ihmisen unelmia.
SODANKYLÄ-PALKINNON HISTORIAA
Sodankylän festivaalien palkitsemien elokuvakulttuurin lähettiläiden joukossa on ohjaajia, näyttelijöitä, tuottajia, elokuvahistorioitsijoita, tutkijoita ja kriitikoita. Mukaan mahtuu myös elintärkeän elokuvakerhoperinteen vannoutuneita tukijoita ja jatkajia. Palkinnon kautta on voitu nostaa esille myös muita elokuvalle tärkeitä ammattiryhmiä kuten kuvaajat ja still-kuvaajat.
Lista Sodankylän elokuvajuhlien palkitsemista henkilöistä on hengästyttävä ja kertoo itsessään palkinnon merkityksestä. Kaikki huomionosoituksen saaneet ovat kotimaisen elokuvakulttuurin kantavia voimia, joiden työn merkityksen osin vasta tulevaisuus tulee osoittamaan oikeissa mittasuhteissaan.
Sodankylän elokuvajuhlien aiemmin palkitsemat elokuvakulttuurin puolestapuhujat:
2013, Jussi Kohonen, maahantuoja
2012, Erik Peltola, koneenhoitaja, elokuvan hyväntekijä
2011, Sauli Pesonen, kulttuurivaikuttaja ja Oulun elokuvakeskuksen toiminnanjohtaja
2010, Anssi Mänttäri, elokuvaohjaaja
2009, Matti Kuortti, elokuvaohjaaja ja äänittäjä
2008, Raimo Silius, elokuvafestivaali- ja kerhoaktiivi
2007, Jerker A. Eriksson, elokuvakriitikko ja esseisti
2006, Aito Mäkinen, elokuvaohjaaja ja Suomen elokuva-arkiston perustaja
2005, Lauri Ylitepsa, elokuvakasvatuksen esitaistelija
2004, Jörn Donner, ohjaaja
2003, Matti Kassila, ohjaaja
2002, Matti Salo, elokuvakriitikko ja -historioitsija
2001, Tapio Nevalainen, elokuvan monitoimimies
2000, Yrjö Pulkkinen, elokuvakerhoaktiivi
1999, Sakari Toiviainen, elokuvakriitikko ja -tutkija
1998, Timo Aarniala, elokuvan monitoimimies
1997, Soli Labbart, näyttelijä
1996, Marja-Leena Helin, valokuvaaja
1995, Kati Outinen, näyttelijä
1994, Pertti Lumirae, elokuvakriitikko
1993, Pirjo Honkasalo, ohjaaja
1992, Pentti Pajukallio, elokuva-arkiston tutkija
1991, Antti Litja, näyttelijä 1990
Heikki Katajisto, kuvaaja
1989, Olavi Tuomi, kuvaaja
1988, Anssi Tikanmäki, muusikko