Vuodesta 1988 alkaen Sodankylän elokuvajuhlien taiteellinen toimikunta on myöntänyt palkinnon
henkilölle, joka on työllään merkittävästi edistänyt suomalaista elokuvakulttuuria.
Tämän vuoden Sodankylä-palkinnon saa kokkolalainen Hannu Björkbacka, Keskipohjanmaa-lehden
pitkäaikainen elokuvakriitikko.
Kun kenties piankin todistamme Suomessa paitsi printtilehdistön kuolemaa, myös perinteisen palkatun
elokuvakritiikin lopullista alasajoa, on entistä tärkeämpää antaa huomiota ja tunnustusta niille, jotka
vielä jaksavat uurastaa yleensä naurettavan pienillä palkkioilla elokuva-arvostelijan ja -toimittajan
epäkiitollisessa tehtävässä – onhan sitä paitsi toimittajan ammattikin Suomessa kyselyissä ollut toiseksi
vähiten arvostettu paimenen jälkeen.
Hannu Björkbacka on tällainen alan viimeisiä mohikaaneja kunnialla edustava henkilö. Sodankylän
elokuvajuhlien taiteellinen toimikunta (johon kuuluvat Aki ja Mika Kaurismäki sekä Timo Malmi)
haluaa palkita Björkbackan myös siksi, että hänenlaisiaan merkittäviä maakuntalehden itsenäisiä
elokuvakriitikkoja ei Suomessa ole enää juuri lainkaan – kun maanlaajuiset mediakonsernit yhä
enemmän monistavat samoja arvostelujaan kaikkiin lehtiinsä Hangosta Petsamoon.
Hannu Björkbacka rakastaa elokuvaa intohimoisesti, ja hän haluaa nähdä elokuvan kolmesti ennen
kuin kirjoittaa siitä arvostelun. Hänen ihailtavasta filmihulluudestaan vastaansanomattomin todiste on
se, että hän jopa irtisanoutui päätyöstään pankkivirkailijana, kun ei saanut pankista vapaata Jussijuhliin osallistumista varten.
Monipuolisesti sivistynyt Björkbacka on paneutuneilla lehtikirjoituksillaan vaikuttanut osaltaan monien
kansainvälisestikin tunnettujen keskipohjalaisten elokuvantekijöiden ”Kokkolan mafian”
ammatinvalintaan ja syntyyn. Kuten ohjaaja Juho Kuosmanen on kauniisti tiivistänyt: ”Hannun
arvostelut olivat paikallisen lehdistön parasta antia koulujen ruokalistojen ohella.”
Hannu Björkbacka on omistautunut elokuvalle laajemminkin. Hän oli jo 1980-luvulla kokkolalaisen
elokuvakerhon Outolemmen kantavia voimia, muun muassa järjestämässä paikallista Bresson-seminaaria (josta jälkipolville on jäänyt hänen osatoimittamansa Merkintöjä Robert Bressonista -kirja,
Peter von Baghin mukaan tärkein suomeksi painettu elokuvateksti). Nykyään hän jatkaa
elokuvakerhotoimintaa kokkolalaisessa Cinemassa, on Keski-Pohjanmaan kansanopiston
filmiviikonloput -kurssien vetäjä Kälviällä sekä korvaamaton apu viime vuonna perustetun Kokkolan
Kinojuhlien taustavoimana.
Jos elokuva-arvostelijakollegat saattavat vielä sulattaa sen, että Hannu on päässyt itsekin
valkokankaalle sivuosanäyttelijänä Rauni Mollbergin Paratiisin lapsissa, niin voittamatonta kateutta
herättää vääjäämättä sisäpiirin salaisuus, että hän on onnistunut käymään yksityistä kirjeenvaihtoa
englantilaisen ohjaajalegendan Michael Powellin kanssa. ”Seitsemännen taiteen” suomalaisen
kulttuurikentän on syytä toivottaa Hannu Björkbackalle – eläkeikäisyydestä huolimatta – vielä pitkää
turnauskestävyyttä moniulotteisella ja antoisalla elokuvakriitikon uralla.