30. Sodankylän elokuvajuhlat käynnistyivät Lapinsuu-elokuvateatterissa pidetyllä matinealla, jossa muisteltiin viime syyskuussa edesmennyttä festivaalijohtaja Peter von Baghia. Tilaisuuden suomenkielisessä osuudessa festivaalin taiteellinen johtaja Timo Malmi haastatteli von Baghin kanssa työskennelleitä elokuvatutkija Sakari Toiviaista ja ohjaaja-tuottaja Jouko Aaltosta.
Von Baghista puhuttaessa päällimmäisenä esiin nousi hänen eri rooliensa hämmästyttävä laaja-alaisuus aina kansainvälisesti tunnustetusta kriitikosta tutkijaan ja elokuvantekijään. Teoksista erityismaininnan sai Suomen taiteen historiasta kertova Sininen laulu -sarja, jota yleisöstä puheeseen puuttunut Aki Kaurismäki suositteli lisättäväksi suomalaisen koululaitoksen pakolliseen oppimäärään. Aaltonen puolestaan mainitsi von Baghin poikkeuksellisen kyvyn hahmottaa töissään laajoja aihekokonaisuuksia.
Keskustelijoiden mukaan von Baghin tuotannon laajuus perustui muun muassa tekijänsä laajaan yleissivistykseen, hyviin työtovereihin sekä nopeuteen ja tehokkuuteen. Ohjaaja luki jatkuvasti ja hänen kirjansa olivat täynnä alleviivauksia ja merkintöjä. Aaltonen kertoi von Baghin työskennelleen jatkuvasti ”omassa päässään” ja jätti tästä syystä jälkeensä myös valtavan määrän keskeneräistä materiaalia, josta ainakin Agit Prop yhtyeestä kertova dokumentti nähdään myöhemmin viimeisteltynä versiona.
Von Baghin työtoverit katsoivat myös Oulussa vietetyn lapsuuden sekä äidin varhaiseen menettämisen osaltaan selittävän tekijän tuotteliaisuutta ja leffahulluutta – elokuvakerholiike oli ikkuna ulos maailmaan, kuten Sakari Toiviainen asian muotoili. Ohjaaja otti osana kerholiikettä jo varhain haltuunsa ohjelmistosuunnittelun, joka huipentui kansainvälisten elokuvafestivaalien vetämiseen. Keskustelijat muistelivat von Baghia byrokratiaa karttavana sekä vastuuta ja vapautta kaikille antaneena johtajana.
Matineassa nähtiin kolme varhaista von Baghin lyhytelokuvaa, joista Vanhan ylioppilastalon valtauksesta kertovassa Vanhan valtauksessa (1968) näkyy Toiviaisen mukaan jo von Baghin teoksille tyypillinen rajankäynti dokumentaarin ja fiktion välillä. Saman teoksen poliittiset aiheet saivat sittemmin tilinpäätöksen viime vuonna ilmestyneessä Sosialismi-elokuvassa.
Keskustelussa käsiteltiin myös elokuvan esittämistekniikan hiljattaista digitalisoitumista, jota ”Petteri” jyrkästi vastusti. Esitysformaattiakin
tärkeämpää hänelle oli kuitenkin elokuvakokemuksen mahdollistama yhteisöllisyys.
Tilaisuuden jälkimmäisessä osuudessa Olaf Möller haastatteli kriitikko Miguel Maríasia ja elokuvahistorioitsija Bernard Eisenschitziä von Baghin elämäntyöstä. Kansainväliset vieraat nostivat esiin osittain samoja asioita kuin kotimaiset kollegansakin, nimeten von Baghin ansioiksi muun muassa väsymättömän tuotteliaisuuden, oivaltavan asioiden yhdistelemisen, laaja-alaisen tietämyksen taiteen ja historian aloilta sekä suomalaisen elokuvan tunnetuksi tekemisen.