14.6. Avaruus ja ääni -seminaari – sirinää, kohinaa ja matalien taajuuksien mörinää

Observatorio

Torstaina 14.6. Sodankylän kunnantalolla taide- ja tiedemaailmat kohtasivat. Avaruus ja ääni -seminaarissa elokuva-alan äänipuolen foley-taiteilijat ja tiedemaailman edustajat syventyivät keskustelemaan avaruuden äänistä sekä ennen kaikkea ääneen liittyvistä kokemuksista. Seminaarin aikana kuultiin ääninäytteitä muun muassa avaruuden magneettimyrskyistä.

Keskustelua käytiin dosentti Jyrki Mannisen johdolla Sodankylässä sijaitsevasta Sodankylän geofysiikan observatoriosta. Manninen luennoi revontulien äänistä. Häntä täydensi Venäjän tiedeakatemian professori Andrei Demekhov. Demekhov kertoi puolestaan revontuliin liittyvistä radioaalloista sekä äänitaajuuksista.

Aidoilla avaruuden ääninäytteillä havainnollistetut luennot konkretisoivat sitä, kuinka suhde kuulo- ja näköhavaintojen välillä on monimutkainen. Lopullista, vedenpitävää selitystä ei ole osattu antaa taivaalla havaitulle, revontulelle mielletylle äänelle. On esimerkiksi arveltu, että kuultu ääni selittyy sähkö- ja magneettikentissä tapahtuvilla nopeilla muutoksilla.

Yleisön pohdittavaksi jäi, minkälainen rooli ihmisellä on havainnoitsijana. Sama kysymyksenasettelu jatkui epäsuorasti foley-taiteilijoiden puheenvuoroissa. Nicolas Becker, Peter Albrechtsen ja Heikki Kossi kertoivat, kuinka ovat tulkinneet ja rakentaneet äänimaisemia elokuviin. Foley-äänillä on keskeinen rooli elokuvan äänimaailmaa ja tarinankerrontaa rakennettaessa.

“Star Wars olisi melko tylsä tapaus, jos se käännettäisiin suoraan mykkäelokuvaksi”, kolmikko mainitsi.

Foley-taiteilija voi tuottaa elokuvaan äänet aina vaatteen kahahduksesta lattian narahdukseen. Näin luodaan illuusio esimerkiksi lähellä olevasta henkilöstä, vaikka hän ei olisi vielä kuvassa läsnä. Foley-työ on siinä mielessä illuusioiden rakentamista, ettei äänen lähteellä ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, miten ääni on alun perin luotu. Ihminen saattaa silti uskoa, että kuva ja ääni liittyvät toisiinsa.

Tiede- ja taidemaailman keskustelut kietoutuivat saman huomion ympärille: ihminen rakentaa suhteen näkemänsä, kuulemansa ja kokemansa välille eri tavoin. Foley-taiteilijat ja tieteilijät olivat yhtä mieltä siitä, että vaikka emme tiedä, miltä jokin asia kuulostaa itsessään, tiedämme ainakin kuinka asiat kuulostavat meille. Vaikka metodit ovat erilaiset, taiteilijan ja tieteilijän tehtävänä on olla uteliaita ja ymmärtää suhdettamme maailmaan.