18.6. Kotimaisten tekijävieraiden keskustelu

Lauantaina festivaalin perinteisessä keskustelutilaisuudessa puhuttiin kotimaisen elokuvan menestyksestä maailmalla. Keskusteluun osallistuivat ohjaajat Khadar Ayderus Ahmed Guled & Nasra, Hanna Bergholm (Pahanhautoja) ja Einari Paakkanen (Karaokeparatiisi) sekä näyttelijät Seidi Haarla (Hytti nro 6) ja Ville Virtanen (The Longest Day). Puhetta johti tuttuun tapaan Nordisk Film & TV Fondin johtaja Liselott Forsman.

Näyttää siltä, että suomalainen elokuva voi todella hyvin”, Forsman totesi. Keskustelussa nostettiin esiin se, kuinka juuri omimmat ja henkilökohtaisimmat tarinamme kiinnostavat maailmalla. Kun elokuvia on mahdollista katsoa missä ja milloin vain ja valikoima on todella laaja, katsojien kiinnostuksen herättävät ne teokset, joissa tekijöiden oma ääni nousee esiin.

Elokuvanteossa tärkeää on se, että jokainen tekee omalla tavallaan. Hanna Bergholmin mukaan jäykkä ajattelu on väistymässä, ja eri maiden elokuvasäätiöt ovat heränneet erilaisuuden tarpeeseen.

Einari Paakkasen Karaokeparatiisi sai Suomen ensi-iltansa Sodankylässä. Paakkasen mukaan karaoke-elokuvassa oli todella tärkeää saada koko Suomi mukaan kuvaan: elokuva ei kerro vain pääkaupunkiseudusta. Aihe sai ihmiset avautumaan, ja elokuvassa nähdäänkin hyvin erilaisia ihmisiä ja koskettavia tarinoita.

Ville Virtanen totesi, että sydämeltään suomalainen elokuva aukeaa myös kansainväliselle yleisölle. Virtanen muistelee, ettei viime vuosituhannella ollut oikeastaan mitään kansainvälistä suomalaista elokuvaa ennen Kaurismäkiä, ja kiittää muutoksesta suomalaista tukijärjestelmää.

Monesti luullaan, että yleisö haluaa nähdä samaa, mitä on tehty ennen. Monet ovat kuitenkin kyllästyneet tällaiseen kuvastoon, ja tekijöitä rohkaistaan kirjoittamaan omista kokemuksistaan. Seidi Haarla nosti esiin sen, että eteenpäin menevää liikettä on tärkeää sanoittaa, sillä edelleen on paljon perspektiivejä, joita ei elokuvissa nähdä. Khadar Ayderus Ahmed totesi tuotantoyhtiöiden olevan avainroolissa tässä muutoksessa: mitä rohkeampi tuotantoyhtiö, sitä rohkeampia elokuvia rahoitetaan.

Kaikki panelistit kiistivät tekevänsä kompromisseja yleisön tavoittelemiseksi. Ahmedin mukaan aina voi toivoa elokuvansa menestyvän kaupallisesti, mutta hän ei miettinyt tällaista tekovaiheessa. Ahmedille oli tärkeää tehdä juuri somalinkielinen elokuva, koska sellaista hän ei ollut koskaan nähnyt valkokankaalla. “Jos olisin tehnyt elokuvan puoliksi ranskaksi, olisi se saanut enemmän rahoitusta, mutta onneksi kieltäydyin”, hän sanoi.

Pahanhautojan kehitysvaiheessa rahoitusta puolestaan yritettiin hakea myös Yhdysvalloista, mutta sitä olisi saanut vain siinä tapauksessa, että elokuva olisi tehty englanniksi suuremmalle yleisölle. Tekijät päättivät tehdä elokuvan suomeksi. “The more local the more global”, totesi Forsman.

Suomen elokuvasäätiön johtaja Lasse Saarinen kommentoi aihetta todeten, että Sodankylän elokuvajuhlat on juuri oikea paikka puhua aiheesta. “Nää festivaalit on aloitettu 37 vuotta sitten ja siitä parikyt vuotta suomalainen elokuva tunnettiin nimellä Kaurismäki.” Nykyään sisältö on monipuolisempaa. Naistekijöiden nousu on ollut merkittävä: viime vuonna säätiön tukemista elokuvista 50 prosenttia oli naisten tekemiä.

 

Kuva: Sami Sorasalmi