Legendaarisia elokuvantekijöitä ja muita huippuvieraita

Keskiyön auringon alle kokoontuu jälleen kesäkuussa (13.–17.6.2018) joukko aikamme kiinnostavimpia elokuvantekijöitä. Sveitsiläisohjaaja Barbet Schroeder saapuu Sodankylään yhdessä vaimonsa, arvostetun näyttelijän Bulle Ogierin kanssa. Afrikan Tshadista saapuva Mahamat-Saleh Haroun on yksi viimevuosien palkituimpia elokuvantekijöitä, Espanjasta saapuu älyllisen ja runollisen nykyelokuvan mestari José Luis Guerín  ja Saksasta poikkeuksellisen monipuolinen auteur Dominik Graf. Carte blanche -sarjassa suosikkielokuviaan esittelee tällä kertaa kirjailija Kjell Westö. Lisäksi Sodankylään saapuu suuri joukko kotimaisia elokuvantekijöitä, muusikoita, asiantuntijavieraita  sekä foley-taiteilija Heikki Kossi kollegoineen. Luvassa on ainutlaatuisia mykkäelokuvakonsertteja, kiehtovia ensi-iltoja ja avaavia luentoja.

Barbet Schroeder (s. Teheranissa 1941) aloitti elokuvauransa Pariisissa yhdessä Jean-Luc Godardin ja Jacques Rivetten kanssa. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa on hippihenkinen Lisää! Lisää!, joka on yksi ensimmäisiä kovien huumeiden käyttöä avoimesti esittäneistä elokuvista. 1980-luvulla Schroeder siirtyi Hollywoodin suurten budjettien ja näyttelijätähtien pariin. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat hervoton Charles Bukowski -filmatisointi Barfly – Baarikärpänen (1987), jonka pääroolissa nähdään Mickey Rourke. Eroottinen trilleri Nuori naimaton nainen (1992) sukeltaa syvälle ihmismielen pelkotiloihin ja traumoihin. Uskomattomiin tositapahtumiin pohjautuva Onnen kulissit (1990) toi ohjaajalle Oscar-ehdokkuuden, ja näyttelijä Jeremy Ironsille parhaan miesnäyttelijän Oscar-palkinnon. Dokumenttielokuva Ugandan diktaattorista Idi Amin Dada aloitti Schroederin ”Pahuuden trilogian” vuonna 1974. Trilogian päätti hyytävän suorasukainen Munkki lietsoo vihaa (2017).

Schroeder saapuu Sodankylään yhdessä vaimonsa, legendaarisen näyttelijän Bulle Ogierin (s. 1939) kanssa. 1960-luvun lopulla uransa aloittanut Ogier on näytellyt Luis Buñuelin absurdissa komediassa Porvariston hillitty charmi (1971), Alain Tannerin komediallisessa kolmiodraamassa Salamanteri (1971) sekä uuden aallon pioneereihin lukeutuneen Claude Chabrolin pienen tytön murhatutkimuksiin pureutuvassa draamassa Valhe sydämessä (1999). Miehensä ohjauksessa Ogier on ollut esimerkiksi räväkässä sadomasokismin kuvauksessa Maitresse (1976) yhdessä Gérard Depardieun kanssa.

Tshadilainen Mahamat-Saleh Haroun (s. 1961) on menestynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana niin Cannesin kuin Venetsian elokuvajuhlien palkintojenjakotilaisuuksissa. Afrikkalaisen elokuvan pioneeri on suvereeni tarinankerronnan mestari, jolle Aki Kaurismäki teki oivaltavaa kunniaa elokuvassa Le Havre. Omaelämäkerrallisella dokudraamallaan Bye Bye Africa (1999) hän palasi elvyttämään kotimaansa sodan tuhoamaa elokuvatuotantoa. Harounin teokset Dry Season (2006), A Screaming Man (2010) ja A Season in France (2017) ovat vetäviä, vaikkakin vakavia kertomuksia sisällissodan repimän kotimaansa isättömistä ja osattomista. Harounin elokuvissa tshadilaiset saavat nähdä omaa todellisuuttaan. Tshadin ainoana elokuvaohjaajana Haroun on myös perustanut kotimaahansa elokuvakoulun.

Dominik Graf (s. 1952) tuo Sodankylään erityisesti valkokangaselokuviaan, mutta myös pari poikkeuksellisen ansiokasta tv-työtä. Grafin tunnetuin elokuva on runoilija- ja periodikuvaus Beloved Sisters (2014) kirjailija Friedrich Schilleristä. Varma keikka (Die Katze, 1988) on rikostrilleri ovelasti suunnitellusta pankkiryöstöstä ja Nachtwache (1993) hieno esimerkki Grafin tv-töistä. Der Felsen (2002) on Korsikan saarelle sijoittuva melodraama ja The Red Shadow (2017) poliittinen trilleri.

José Luis Guerín (s. 1960) on nyky-Espanjan kiinnostavimpia tekijöitä, cinefiili, jonka meditatiiviset ja älylliset teokset liikkuvat fiktion ja dokumentaarisuuden kiehtovalla rajapinnalla. Guerín analysoi elokuvissaan muita elokuvia ja elokuvan historiaa. Guerín on ammentanut vaikutteita esimerkiksi Lumièren veljeksiltä, Howard Hawksilta, Yasujirō Ozulta sekä John Fordilta, jonka rakastetusta mestariteoksesta Vaitelias mies (1952) Guerín on tehnyt dokumenttirunoelman Täällä tehtiin Vaitelias mies (1990). Sodankylään mies tuo lisäksi kokeellisen mykkäteoksensa Train of Shadows (1997), romanttisen draaman In the City of Sylvia (2007) sekä tuoreimman teoksensa The Academy of Muses (2015).

Katharina Wyss (s. 1979) on esikoisohjaaja, joka herätti huomiota Venetsian elokuvajuhlilla viime syksynä. Sarah Plays a Werewolf (2017) kertoo arasta 17-vuotiaasta tytöstä, joka löytää patoutuneille tunteilleen ulostulotien teatterista. Sarahin ideat ovat synkkyydessään radikaaleja, mutta ensimmäistä kertaa elämässään hän saa ne kuulluiksi.

Muihin vieraisiin lukeutuvat elämäkerrallisista dokumenttielokuvistaan tunnettu Mark Kidel, jonka elokuvien päähenkilöitä ovat esimerkiksi Cary Grant, Elvis Costello, Ravi Shankar sekä Peter Sellars. Festivaalin odotetun mykkäelokuvakonserttien kimaran kruunaa alansa palkittujen äänitaiteilijoiden ainutlaatuinen kohtaaminen, kun Sodankylään saapuvat elokuvataiteen valtionpalkinnon saanut Heikki Kossi, kaksinkertainen Golden Reel Award -voittaja Nicolas Becker sekä tanskalaistaituri Peter Albrechtsen. Festivaalin vieraita ovat luonnollisesti myös mykkäelokuvanäytöksissä esiintyvät muusikot. King Vidorin hengästyttävä komedia Tulinen tyttö (The Patsy, 1928) tarjoillaan hollantilaissäveltäjä Maud Nelissenin luoman musiikin tahtiin, jota esittää Nelissenin johdolla The Sprockets -yhtye. Nuorena kuolleen neron Jean Vigon lyhyen dokumenttielokuvan Nizzasta puheenollen (1930) puhaltaa henkiin tenorisaksofonisti-säveltäjä Esa Pietilä. 

Carte blanche -sarjassa suosikkielokuviaan esittelee tällä kertaa Finlandia-palkittu kirjailija Kjell Westö (s. 1961). Westö tuo Sodankylään jännittävän valikoiman Matti Kassilan, Luis Buñuelin, Ettore Scolan sekä Joel & Ethan Coenin huipputöitä. Ingmar Bergmanin 100-vuotissyntymäpäivää muistetaan omalla kokonaisuudellaan ja  Sami van Ingen on koonnut festivaalin kokeellisen elokuvan näytöksen, jossa nähtävät teokset hän myös esittelee. Yhä suositummissa mestariluokissaan saksalainen elokuvatietäjä Olaf Möller valottaa tällä kertaa sarjan jalkapalloteemaisia elokuvia jalkapallon MM-kisojen kunniaksi.