Lauantaina Pienessa teltassa keskustelivat ohjaajat Arttu Haglund, Reetta Huhtanen, Dome Karukoski ja J-P Valkeapää sekä näyttelijä Eeva Litmanen. Yle Draaman vastaavan tuottajan Liselott Forsmanin johtamassa tilaisuudessa käsiteltiin muun muassa elokuva-alan ammattilaisten suhdetta katsojiin, viihteeseen ja kansainvälisyyteen.
Viihteellisissä rooleissa pitkään näytellyt Eeva Litmanen kertoi, että monet kollegat alkoivat pitää häntä vakavana näyttelijänä vasta Rakkaudella, Maire -elokuvaroolin myötä. Dome Karukoski tunnisti samankaltaisen kahtiajaon. Hänen mielestään Suomessa elokuvantekijät jaetaan joko vakaviin taiteilijoihin tai kaupallisiin tekijöihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei hänen mielestään ole yhtä jyrkkää jaottelua. ”Hollywood-tekijöiden silmissä olen itäeurooppalainen art house -ohjaaja”, Karukoski vitsaili.
Ohjaajat kertoivat ajattelevansa paljon yleisöään, eritoten elokuvan ymmärrettävyyden kautta. J-P Valkeapää, Dome Karukoski ja Reetta Huhtanen kertoivat kaikki järjestävänsä tuotannon aikana useita testinäytöksiä, joiden avulla voidaan kokeilla tekeillä olevan elokuvan leikkausta ja sanoman selkeyttä.
”Elokuvan ei tarvitse olla selkeä kolminäytöksinen tarina, mutta siinä pitää olla selkeät emotionaaliset käänteet”, sanoi Aatos ja Amine (2018) -dokumentin ohjannut Huhtanen. Arttu Haglund, jonka omakustanne-elokuva Poissa (2019) sai ensi-iltansa Sodankylässä, tarkensi, ettei ymmärrettävyys tarkoita hänestä sitä, että kaikkien pitäisi tulkita elokuva samalla tavalla.
”Hyvä elokuva on sellainen, että kun kaksi läheistä kaverusta puhuu samasta elokuvasta näytöksen jälkeen, he ovat saattaneet ymmärtää sen ihan eri tavalla. En tykkää sellaisesta hollywoodmaisuudesta, että 17 minuutin jälkeen kaikilta pitäisi tulla kyynel.” Karukoski vastasi Haglundille, ettei Hollywoodissa ole yhtä yhtenäistä yleisöä, jonka pitäisi reagoida elokuvaan samalla tavalla, vaan tärkeämpää on löytää elokuvalle oikea kohderyhmä.
Karukoski sanoi, että hän yrittää tuoda kansainvälisiin tuotantoihinsa ainakin osan omasta kotimaisesta tuotantoryhmästään. Hän kertoi hakevansa suomenkielisistä näyttelijöistä luotettavaa turvahenkilöä, jonka apua voi kysyä, jos omat pasmat menevät kuvaustilanteessa sekaisin. ”Hollywoodissa on vaikeaa sanoa, että ’I don’t fucking know’. Siinä on 300 ihmistä kaivamassa nenää ympärillä.”
J-P Valkeapää kuitenkin uskoi, että työskentely ulkomailla saattaa parantaa lopputulosta. Hän kuvasi Koirat eivät käytä housuja -elokuvansa (2019) Latviassa. Elokuva sai Suomen ensi-iltansa Sodankylässä. ”Asuin kaksi kuukautta Riiassa, kaupungissa, jota en tunne. Eristäytyminen auttoi keskittymään hankkeeseen.”
Lopuksi yleisöstä kysyttiin, millaisen elokuvan vieraat tekisivät, jos heillä olisi käytössään kaikki maailman raha. Sekä Haglund että Huhtanen toivoivat ennen muuta aikaa ja kohtuullista korvausta tehdystä työstä. Valkeapää sen sijaan ohjaisi kymmentuntisen intergalaktisen splattermusikaalin.
Kuvat: Sanna Larmola