Kun Athina Rachel Tsangari vieraili Sodankylässä 2011, kreikkalainen elokuva teki kansainvälistä läpimurtoaan. Alettiin puhua ”kreikkalaisesta uudesta aallosta”, ja Athina Rachel Tsangari oli yksi tämän vapautumisen puhurin airueista – vanhoja kaavoja kaatavien Attenbergin (2010) ohjaaja ja Yorgos Lanthimosin Dogtoothin (2009) apulaistuottaja.
Tsangarilla on kreikkalaiseen elokuvaan ulkopuolista näkökulmaa: hän lähti kotimaastaan 19-vuotiaana Yhdysvaltoihin palatakseen takaisin vasta 12 vuotta myöhemmin. Hän opiskeli New Yorkin yliopistossa performanssitaidetta, mistä sanoo oppineensa paljon ihmisen käyttäytymisen, liikkumisen ja puhumisen tarkkailemisesta ja esittämisestä. Tsangari asui kahdeksan vuotta myös Texasin Austinissa, missä hän näytteli ”kreikkalaista serkkua” Richard Linklaterin opiskelija- ja sukupolvikuvauksessa Slacker (Sodankylässä 1995). Tsangarin esikoisohjaus, scifi-road-movie The Slow Business of Going (2000) sai pientä huomiota festivaaleilla, mutta hän sai odottaa kymmenen vuotta seuraavan pitkän elokuvan tekemistä ja kansainvälistä läpimurtoaan. Kreikan talouskriisin ensiaalloissa valmistuneessa Attenbergissa voidaan nähdä selvästi kansallisia ominaispiirteitä. Hilpeästi tanssahtelevat välinumerot viittaavat perinteisen kreikkalaisen kuoron käyttöön teatterissa. Tyttären ja isän suhteessa voidaan ohjaajan mukaan nähdä ”perhefasismin”, Kreikassa vielä vahvan suvun, vaikutuksesta vapautumista.
Tsangarin sittemmin tekemät pitkät elokuvat kuvaavat toisenlaisia mutta ei yhtään vähemmän kieroja yhteisöjä. Chevalier (2015) on komedia kalastusmatkasta luksusjahdilla, jossa miehet alkavat pisteyttää toisiaan pimeässä alfauroskisassa. Harvest (2024) on Jim Cracen läpikehutun romaanin filmatisointi ja Tsangarin ensimmäinen englanninkielinen elokuva.
Timo Malmi