Jennifer Barker (s. 1967) olisi ollut John Griersonille mieluinen tuttavuus, sillä Barkerin kiinnostuksen kohteiden määrä heijastaa Griersonin ideaalia täydellisestä elokuvaohjaajasta: yhtä lailla niin dokumenttielokuvien kuin animaatioidenkin kanssa kotonaan oleva tekijä. Barkerin kohdalla se tarkoittaa tätä: käsiteltyään kaikenlaisia poliittisia narratiiveja fiktiosta dokumenttielokuviin vuonna 2012 julkaistussa kirjassaan The Aesthetics of Antifascist Film: Radical Projection (saatavissa nyt myös pehmeäkantisena!), Barker tutkii nyt seuraavaa kirjaansa varten varhaisten yhdysvaltalaisanimaatioiden vaikutusta maailman eri kolkissa – mitä suomalaiset, itävaltalaiset, japanilaiset ja portugalilaiset ymmärsivät Felix-kissasta (Felix the Cat) ja sen monista aikalaisista, miten näppäsimme nuo kuvat ja kertomukset itsellemme ja teimme niistä jotain omaa?
Sekä tutkimustyössään että kirjoittaessaan Barker suuntaa mielellään sinne, missä ristiriitaisuudet ja vastaväitteet ovat rankkoja ja kiihkeitä: hän on tutkinut varhaista mustaa amerikkalaiselokuvaa, kirjoittanut varsinaisen päiväunelmaiset artikkelit perspektiivinkorjausvalokuvauksesta ja modernista flaneerauksesta sekä Hermína Týrlován feminismistä, osallistuu säännöllisesti Mubin animaatiotarjonnan kuratointiin ja avaa jälleen Sodankylän yleisölle todellisen pörröisten ja vimmaisten animoitujen kuvien kultasuonen!
Olaf Möller
Jennifer Barkerin mestariluokissa nähdään tšekkiläisiä animaatiolyhytelokuvia sekä Karel Zemanin Salaisuuksien saari.