Uuden saksalaisen elokuvan keskeisiin tekijöihin kuuluva Margarethe von Trotta syntyi 1942 Berliinissä saksalaisen taidemaalarin ja balttilaiseen aatelissukuun kuuluvan naisen aviottomana lapsena. Sodan päätyttyä hän eli äitinsä kanssa Düsseldorfissa. Jo nuorena von Trotta halusi jättää kotimaansa tunkkaisen ilmapiirin ja muutti Pariisiin. Siellä hän nautti vapaudesta, kirjoista ja elokuvista ja myös tutustui elokuva-alan ihmisiin. Nähtyään Ingmar Bergmanin elokuvan Seitsemäs sinetti von Trotta tiesi, mitä haluaa itsekin tehdä. Kun von Trotta sitten palasi kotimaahansa, hän opiskeli Münchenissä germaanista ja romaanista filologiaa ja kävi samanaikaisesti teatterikoulua.
Von Trottan elokuvaura alkoi kameran edessä. 1960-luvun lopusta alkaen hän esiintyi Rainer Werner Fassbinderin, Volker Schlöndorffin sekä Herbert Achternbuschin elokuvissa nousten yhdeksi aikansa tunnetuimmista saksalaisnäyttelijöistä. Hän toimi myös toisena käsikirjoittajana joissakin Schlöndorffin elokuvissa ja avioitui tämän kanssa vuonna 1971. Neljä vuotta myöhemmin von Trotta ja Schlöndorff kirjoittivat ja ohjasivat yhdessä elokuvan Katharina Blumin menetetty maine (1975). Heinrich Böllin romaaniin perustuva, syyttömän naisen ajojahtia kuvaava elokuva oli valtava menestys. Siinä Länsi-Saksa kipuilee terrorismin pelossa ja nuoren naisen elämä revitään kappaleiksi poliisin, sensaatiolehdistön ja yhteisön toimesta tämän vietettyä yön terroristiksi epäillyn miehen kanssa.
Katharina Blumin edelleen ajankohtaisesta tarinasta käynnistyi von Trottan mittava, kuudelle vuosikymmenelle ulottuva ura käsikirjoittajana ja ohjaajana. Häntä on luonnehdittu maailman johtavaksi feministiseksi elokuvantekijäksi, onhan hän käsitellyt töissään naisen elämään liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä, sisaruutta sekä naisten välistä solidaarisuutta. Von Trottan elokuvien naiset – olivatpa he sitten fiktiivisiä tai tosielämän hahmoja – taistelevat oikeuksiensa, oman todellisuutensa ja vapautensa puolesta.
Von Trottan kansainvälinen läpimurto tapahtui hänen kolmannella elokuvallaan Sisarukset (1981), joka toi hänelle muun muassa Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon ensimmäisenä naisena. Punaisen armeijakunnan perustajajäseniin kuuluneen Gudrun Ensslinin elämänvaiheiden inspiroima elokuva kertoo porvarillisessa kodissa kasvaneista sisaruksista, jotka aktivoituvat poliittisesti, toinen journalistina, toinen terroristina.
Oma tärkeä lukunsa von Trottan tuotannossa ovat henkilökuvat historiallisesti merkittävistä naisista: Rosa Luxemburg, Hildegard Bingeniläinen sekä Hannah Arendt saavat moniulotteiset tulkinnat loistavan Barbara Sukowan esittäminä. Sodankylässä nähtävä Hannah Arendt (2012) on kuvaus juutalaistaustaisesta filosofista, jonka The New Yorkerissa julkaistut artikkelit Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä ja pahan arkipäiväisyydestä herättivät voimakasta kritiikkiä. Von Trottan viimeisin elokuva, Ingeborg Bachmann – Matka aavikolle (2023), on 1950–60-lukujen taitteeseen sijoittuva kuvaus kahden kirjailijan myrskyisestä suhteesta.
Valkokangaselokuvien ohessa von Trotta on ohjannut tv-elokuvia sekä pitkän dokumenttielokuvan ihailemastaan elokuvantekijästä Ingmar Bergmanista (Auf der Suche nach Ingmar Bergman, 2018). Dokumentti tuo esiin, kuinka Bergmanin elokuva aikoinaan viitoitti von Trottan uravalintaa, mutta siinä kerrotaan myös, minkälaisen vaikutuksen von Trottan Sisarukset oli tehnyt Bergmaniin.
Kaisu Isto