Sodankylän kävijöille taatusti tuttua ohjaaja ja kuvataiteilija Mika Taanilaa (s. 1965) on mahdotonta lukita lokeroihin tai kategorioihin, koska hänen omaperäisten havaintojensa villi kenttä ulottuu niin laajalle. Taanila tarkastelee teoksissaan dokumenttielokuvan, videotaiteen, avantgarden ja arkistomateriaalien keinoin teknologisia utopioita ja tulevaisuudenvisioita, suorittaa eräänlaista media-arkeologista tutkimustyötä ja kyseenalaistaa toistuvasti aistihavaintojemme rajat. Muotojen ja pintojen syvyydet ja salaisuudet saavat Taanilan käsittelyssä uuden hahmon, konkretia ja materia kumartavat kohti abstraktia, kaoottinen muuttuu hullunkuriseksi, uhka purkautuu nauruksi ja päinvastoin.
Perinteinen elokuvamuoto on mm. mediataiteen valtionpalkinnolla (2013) ja Ars Fennicalla (2015) palkitulle, kansainvälisesti arvostetuimpiin suomalaisiin nykytaiteilijoihin kuuluvalle Taanilalle vain yksi ilmaisun monista lähtökohdista. 1990-luvulla hän ohjasi musiikkivideoita Kauko Röyhkälle, 22-Pistepirkolle ja Circlelle ja hänen filmi- ja videoinstallaatioitaan on nähty gallerioissa ja taidemuseoissa ympäri maailman. Avainteoksiin kuuluvat niin ikään Futuro – tulevaisuuden olotila (1998), Tulevaisuus ei ole entisensä (2002), Optinen ääni (2005), Atomin paluu (2015) ja Mannerlaatta (2016). Taanilan toden ja fantasian rajapinnoilla tanssivan, ajan suhteellisuutta ja liikesuuntaa kyseenalaistavan innovatiivisen tuotannon ytimessä palataan toistuvasti ihmisen ja koneen välisiin suhteisiin ja teknologian haavoittuvaisuuteen.
Lauri Timonen
Mika Taanila on kuratoinut festivaalille lyhytelokuvanäytöksen Kokeellisen elokuvan yökoulu.