Festivaaliperjantai alkoi aamukeskustelulla, jossa kuultiin ohjaaja-käsikirjoittaja Stephané Brizéä. Brizé kertoi henkilöhistoriastaan, perhesuhteistaan ja yhteiskunnallisten aiheiden merkityksestä elokuvissaan. Hän kuvasi omaa perhetaustaansa vaatimattomaksi, ja koettu niukkuus vaikutti sekä perheen toimeentuloon että tunneilmapiiriin. Brizé aloitti työelämässä sähkötekniikan parissa, kunnes pääsi harjoitteluun tv-yhtiöön. Muutto Pariisiin teatterikurssille sai aikaan välirikon perheen kanssa, koska he eivät hyväksyneet ratkaisua. Myöhemmin välit palautuivat, vaikka Brizén suruksi hänen isänsä ei ehtinyt nähdä ainuttakaan poikansa ohjaamaa elokuvaa.
Lapsille ja nuorille suunnatussa Genelecin sponsoroimassa Elokuvan ääni -työpajassa 7– 12-vuotiaat lapset pääsivät kokeilemaan elokuvan äänitehosteiden tekemistä. Työpajaa ohjasi Oscar-palkittuihin elokuviin äänitehosteita tehnyt Foley-artisti Heikki Kossi.
Iltapäivästä Ammattiliitto Pron järjestämä Populismi nousee – kuoleeko sivistys? -keskustelutilaisuus Kitisen Keitaalla kiinnosti festivaaliyleisöä. Toimittaja Tuomas Rantasen vetämään paneeliin osallistuivat Pron yhteiskuntasuhdejohtaja Henrik Haapajärvi, näyttelijä Tommi Korpela, emeritusprofessori Martti Koskenniemi ja Espoo Cinén toiminnanjohtaja Tytti Rantanen. Paneelissa pohdittiin eri näkökulmista, onko oikeistopopulismin nousu uhka sivistykselle.
Perjantaina festivaalialueelle kurvasi Ylen satavuotiskiertueella Suomea kiertävä Yle 100 -bussi. Bussista löytyy erilaisia pelejä, kuten sanapyramidi ja Yle 100 -tietovisa, joita voi pelailla esimerkiksi elokuvanäytösten välissä. Bussista tehdään myös livelähetys festivaaleilta lauantaina kello 18.15. Lauantai-iltana Yle Teemalla nähdään Aki Kaurismäen Le Havre (2011) samaan aikaan kuin se esitetään elokuvajuhlilla.
Alkuillasta Kotimaisia lyhäriensi-iltoja 2 -näytöksen päätteeksi elokuvaohjaaja Heikki Kujanpää haastatteli näytöksessä nähdyn lyhytelokuvan TJ28 (28 Days Left) (2026) ohjannutta Yasmin Najjaria. Sodankylässä itsekin aiemmin talkoolaisena ollut Najjari kertoi, kuinka elokuvan inspiraationa toimi ohjaajan oma varusmiespalvelusaika. Hän paljasti myös, että osalla elokuvan hahmoista on vastineensa tosielämässä.
Samoihin aikoihin Lapinsuussa ohjaaja Marina Person vastasi yleisön kysymyksiin elokuvan Califórnia (2015) näytöksen päätyttyä. Salista poistuvasta yleisöstä kuului kommentteja, että teos oli muistuttanut katsojia heidän omasta nuoruudestaan. Person kuvasi halunneensa käsitellä elokuvassa naiseksi kasvamista, ensimmäisiä kuukautisia ja seksuaalisuutta ajassa, jota samaan aikaan varjosti AIDSin pelko. Ohjaaja sanoi olevansa ylpeä elokuvan muun muassa David Bowieta, The Curea ja Joy Divisionia sisältävästä soundtrackista, jonka kappaleiden oikeuksien eteen tehtiin kovasti töitä.
Iltakahdeksalta Koulun salissa nähtiin Francis Ford Coppolan elokuva Keskustelu (1974). Sodankylän Carte blanche -vieras, kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi kertoi poimineensa elokuvan mukaan Sodankylän ohjelmistoon, koska teos on hänelle poliittisesti tärkeä. Coppolan elokuva tekee näkyväksi moraalisen vastuun, joka lankeaa salakuuntelun suorittaneen yksilön harteille ja muistuttaa, ettei teknologia ole neutraalia.
Samaan aikaan Punaisessa teltassa ennen Jussi-palkitun Jossain on valo joka ei sammu -elokuvan (2025) näytöksen alkua pääroolin näytellyt Samuel Kujala kertoi elokuvantekoprosessista. Taiteen tekemistä ja siinä kriisiytymistä käsittelevä elokuva nähtiin festivaalin ohjelmistossa myös viime vuonna Kotimaisena yllätysennakkona. Pääroolia varten Kujalan piti opetella paljon uutta – opetella soittamaan huilua ja puhumaan raumalaisittain. Ensimmäinen askel oli kuitenkin opetella ymmärtämään ohjaaja Lauri-Matti Parppein ja vastanäyttelijöiden raumalaista puhetapaa.
Illalla Iso teltta puolestaan täyttyi festivaalikansasta, joka pääsi sateen suojaan katsomaan Victor Sjöströmin mykkäelokuvaa Hän joka saa korvapuustit (1924) italialaisen kvartetin säestämänä. Elokuvakonsertti alkoi tekijävieraiden esittelyillä, jonka jälkeen toivotettiin bändi, Agnusdei + Cavina + Pilia + Raia, tervetulleiksi lavalle. Mustavalkoinen elokuva sirkusmaailmasta ja elektronista musiikkia yhdistelevä bändi ei ehkä heti kuulosta kaikista sopivimmilta yhdistelmältä, mutta kvartetti onnistui hienosti liittymään elokuvan suuriin tunteisiin ja johdatteli seuraamaan surullisen klovnin traagista tarinaa mielenkiintoisella äänimaailmalla.
Kuva: Jacky Law / MSFF