Festivaalin viimeisiin aamukeskusteluihin osallistuivat elokuvakääntäjä ja näyttelijä Eija Pokkinen sekä tanskalainen ohjaaja Per Fly.
EIJA POKKINEN
Eija Pokkinen kertoi tutustuneensa elokuviin vasta lukioiässä, sillä pikkukaupungissa maalla ei 50-luvulla ollut sen paremmin elokuvateattereita kuin televisiotakaan.
Sota oli läsnä Pokkisen ensimmäiset elinvuodet. Perhe lähti evakkomatkalle kun Pokkinen oli vain muutaman kuukauden ikäinen. Nyt hän arvelee, että hänen kielitaipumuksensa liittyvät pakenemiseen: kielet olivat tie toisiin maailmoihin. Opintojen ja kielimatkojen kautta hän päätyi lopulta malliksi Pariisiin, mikä puolestaan oli eräänlainen portti näyttelemiseen.
60-luvun toisella puoliskolla hän esiintyi Filminorin elokuvissa Onnenpeli ja Vihreä leski, jotka nähtiin tämän vuoden ohjelmistossa. Risto Jarvan kanssa työskentelyä Pokkinen muisteli lämmöllä. ”Työskentely oli yhteisöllistä, yhdessä keskusteleminen ja tekeminen oli hänelle tärkeää. Hän oli hyvin rauhallinen ja sydämellinen, en nähnyt hänen koskaan suuttuvan.”
Vihreä leski -elokuvassa Pokkinen näytteli pääosan. Turhautuneen tapiolalaisen kotirouvan elämästä kertovaan elokuvaan liittyi yhteiskunnallisia kysymyksiä, mutta Pokkinen kertoi nähneensä elokuvan ennen kaikkea yksinäisyyden ja rakkaudettoman avioliiton kuvauksena. Pokkinen kertoi ehdottaneensa itse elokuvan nimeksi Vihreää leskeä ja saaneensa siitä palkkioksi korin kaljaa.
PER FLY
Per Fly halusi alun perin muusikoksi, mutta joutui lopulta myöntämään, etteivät hänen taitonsa riittäneet tarpeeksi pitkälle. Lopulta hänen silloinen tyttöystävänsä, nykyinen vaimonsa, näyttelijätär Charlotte Fich kehotti häntä hakemaan elokuvakouluun. Fly oli tehnyt bändinsä julisteet ja videot, joten elokuvien tekeminen tuntuikin heti luontevalta suunnalta. Edelleen hän aloittaa elokuvan syventymällä sen musiikkiin ja äänimaailmaan. Musiikki on Flyn mukaan hyvä tapa ilmaista komplekseja psykologisia ilmiöitä ja hahmon asemaa.
”I’m not a cineast, I’m a consumer of film. I knew very little about film when I got into film school. Everyone was talking about a girl called Dolly, and in the end I had to ask, Who is Dolly? Of course, they were talking about a camera dolly”, Fly naureskeli.
Flyn ensimmäisen pitkän elokuvan syntyminen otti aikansa. Lopulta hän päätti lähteä kaduille hakemaan inspiraatiota, ja elokuva Penkki syntyikin nimenomaan katujen ihmisten seuraamisesta. Sittemmin hän teki elokuvat myös tanskalaisesta keski- ja yläluokasta. ”I go where my curiosity takes me, not where I stand politically”, hän tiivistää filosofiansa.
Flyn edellinen pitkä elokuva Monica Z kahmi Ruotsin Jusseja eli Guldbaggeja. Fly ylisti erityisesti pääosanesittäjä Edda Magnasonia, joka elokuvamaailman ulkopuolelta tulevana ei osannut kaikkia elokuvan tekemisen sääntöjä ja toi siten teokseen rehellisyyttä.