Sodankylän elokuvajuhlien viimeisen päivän aamukeskustelussa kuultiin elokuvaohjaaja Mika Kaurismäkeä. Suomen tuotteliaimpiin elokuvantekijöihin lukeutuva Kaurismäki on myös yksi Sodankylän elokuvajuhlien perustajista. Keskustelusta välittyikin syvä rakkaus paitsi elokuvataidetta myös Sodankylän elokuvajuhlia kohtaan.
Kaurismäen kiinnostus elokuvaan alkoi lukiossa, jossa hän kuvasi kaitafilmielokuvia ja oli osa elokuvakerhoa. Kaitafilmille kuvaaminen oli Kaurismäen mukaan elokuvakoulu itsessään: “Kun teki kaitafilmiä, siinä vasta tajusi sen, että okei, joku on kameran takana miettimässä miten [elokuvia] tehdään.” Hänen rakkautensa road movie -elokuvia kohtaan on puolestaan syntynyt hänen omista matkailuistaan. Vasta 10-vuotiaana Kaurismäki oli käynyt jo jokaisessa Euroopan maassa.
Kaurismäen unelma-ammatti oli pitkään arkkitehti, ja hän ehti opiskella alaa vuoden ennen kun vaihtoi opintonsa elokuvaan Münchenissa. Kiinnostus ihmisen kädenjälkeen kuitenkin näkyy edelleen hänen teoksissaan. “Elokuvantekeminen ja arkkitehtuuri tai talonrakentaminen on samanlainen prosessi – lähdetään tyhjästä ideasta, jota joku yksin miettii ja suunnittelee. Sitten sitä aletaan yhdessä rakentamaan. Tarvitaan paljon rahaa ja ihmisiä,” Kaurismäki sanoo.
Münchenin elokuvakoulussa ohjaaja kertoi oppineensa eniten kanssaopiskelijoiltaan sekä katsomalla laajasta arkistosta useita satoja elokuvia. Suurimman vaikutukseen häneen tekivät Ranskan uuden aallon edustajat, italialaiset ohjaajat, sekä japanilainen elokuva, etenkin Akira Kurosawa ja Kenji Mizoguchin. Hän kertoo myös saksalaisen elokuvan ja Werner Herzogin vaikutuksen olleen suuri.
Kaurismäen oma ohjaajaura lähti käyntiin lyhytelokuvalla Valehtelija (1981), joka oli myös hänen diplomityönsä Münchenin elokuvakoulusta. Elokuvan oli käsikirjoittanut ja siinä näytteli pikkuveli Aki Kaurismäki. Valehtelija sai lämpimän vastaanoton: se voitti Risto Jarva -palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla ja sai ylistävän arvion Helsingin Sanomissa.
Kaurismäen suhtautuminen elokuvantekoon on intohimoista mutta samalla leppoisaa ja humoristista, mikä ilmenee anekdooteista, joita hän elokuvistaan kertoo. Rosso (1985) kuvattiin kuvattiin Villealfan, Jörn Donner Productionsin ja Filminorin jääkaapeista löytyneille, muista elokuvista yli jääneille filminpätkille. Sodankylässä tänä vuonna näytetyn Cha Cha Cha:n tekomotiivina oli puolestaan saada näyttelijä Matti Pellonpään hampaat kuntoon; elokuva sisältää kohtauksen, jossa Pellonpään hahmo käy hammaslääkärissä.
Idea Sodankylän elokuvajuhlien perustamiseen tuli halusta tehdä Berliinin ja Cannesin jäykähköjen elokuvajuhlien rinnalle festivaali, jossa on rennompi ja yhteisöllisempi tunnelma. “Tekijäthän kaipaavat myöskin kontaktia yleisöön. Normaalia kontaktia, ei pelkkiä haastatteluita ja markkinointitouhua,” Kaurismäki sanoo. Hän kertoo itse törmänneensä Sodankylässä Francis Ford Coppolaan sattumalta makkarakioskin jonossa.
Kaurismäen tuotteliaisuus elokuvantekijänä on vertaansa vailla, ja hänellä on myös syvä elokuvahistorian tuntemus. Hän kertoo, että toisin kuin eräät ohjaajat, hän ei halua tehdä samanlaista elokuvaa monta kertaa, viitaten pilke silmäkulmassa veljensä työhön. Autiolle saarelle ohjaaja ottaisi mukaan Kenji Mizoguchin elokuvan Ugetsu – Kalpean kuun tarinoita (Ugetsu monogatari, 1953).
Kuva: Liisa Huima.