”Mitä hän tietää maailmastamme?” kysyy pakistanilaistaustainen teini Lutonissa, yhdessä Britannian riutuvista kaupungeista 1980-luvulla. Hän on juuri saanut käteensä pari Bruce Springsteenin kasettia. Teini elää maailmassa, jossa skinit seuraavat kaduilla, otsikot huutavat työttömyyslukuja ja isä saa potkut autotehtaalta. Niin kaupunki kuin koko maakin on hajoamassa kahtia, eikä kenelläkään ole aikaa miettiä, miltä yhdestä teinistä tuntuu. Sitten hän kuulee Springsteenin musiikkia. ”Bruce tietää kaiken tunteistani”, nuorukainen ihmettelee.
Gurinder Chadhan ohjaama kasvutarina lainaa tempon amerikkalaisesta musiikista, mutta sovittaa askeleet Thatcherin Britanniaan. Samalla elokuva muistuttaa Springsteenin sanoituksiin leivotusta hiestä ja elämännälästä. Teinin tuulitakki vaihtuu ruutupaitaan ja skinien pakeneminen kaduilla laulamiseen. Pian tähtäimessä on jo romanssi ja vapaus isän diktatuurista.
Springsteen edustaa nykyään taas vahvasti viihdeteollisuuden tiedostavaa laitaa. Hänen vallankumouksensa on kuitenkin aina ollut tanssittavaa laatua. Niin kuin musikaalissa kuuluukin, sävelet liikuttavat ennen kaikkea tunteita, takapuolia ja jalkoja. Karaoketeltassa ne saavat myös äänihuulet värähtelemään.
Kaisu Tervonen