Margarethe von Trottan tuorein käsikirjoitus- ja ohjaustyö on henkilökuva itävaltalaisesta Ingeborg Bachmannista, joka oli merkittävä eurooppalaisen kirjallisuuden modernismin edustaja.
Bachmann on tunnettu ja menestyksensä huipulla tavatessaan sveitsiläisen Max Frischin Pariisissa 1958. Tästä alkaa kahden kirjailijan haastava suhde, joka syö Bachmannia sisältäpäin. Suhteen päättyminen johtaa henkilökohtaiseen ja kirjalliseen kriisiin. Bachmann tekee matkan aavikolle uuden miesystävänsä kanssa ja alkaa pikkuhiljaa voimaantua ja päästä jaloilleen.
Kerronta ei etene kronologisesti vaan epälineaarisesti kirjailijan eri kaupunkien, Berliinin, Zürichin ja Rooman, sekä hänen kriisiä edeltävien ja sitä seuraavien mielentilojensa välillä vaihdellen. Palasista syntyy kokonaiskuva emansipoituneesta ja arvostetusta mutta haavoittuvasta naisesta, jonka mielestä fasismi ei ole kuollut vaan elää ihmisten, erityisesti miehen ja naisen välisissä suhteissa.
Elokuva on uusi kiinnostava luku ohjaajan historiallisesti merkittävien naismuotokuvien sarjaan. Von Trotta ja Bachmannia herkkävireisesti tulkitseva Vicky Krieps tuovat kankaalle modernin ajattelevan naisen, joka elää vahvasti toivon ja epätoivon hetkensä ja jolle kieli ja ilmaisukyky ovat kaikki kaikessa.
Kaisu Isto