Brittiläisen punk-aallon kärkiryhmiin kuuluneen The Clashin vuonna 1976 perustanut, murheellisen varhain menehtynyt rock-legenda Joe Strummer (1952–2002) sai Julien Templestä täydellisen toteuttajan viittä vuotta poismenonsa jälkeen valmistuneelle henkilökuvalle. Ohjaaja kuului muusikon ystäväpiiriin ja tallensi jo tuoreeltaan filmille yhdet yhtyeen ensimmäisistä harjoituksista. Kohteensa maanisen energian, kapinan ja vimman tavoittava dokumentti resonoi kuin porvarin hanuriin tuikattu käsikranaatti, mutta se huomioi yhtä lailla Strummerin myöhemmät vaiheet, entistä enemmän ”maailmanmusiikin” suuntaan laajenneet vaikutteet ja intensiivisen itsetutkiskelun.
Kameran edessä kipinöivän leirinuotion äärelle ja muihinkin miljöisiin on koottu huomattava kavalkadi soittotovereita, läheisiä ja elämäntyön kuuluisia ihailijoita Jim Jarmuschista Martin Scorseseen ja Steve Buscemista Bonoon. Soundtrack täyttyy anarkian uurteista, ja yli kaksituntinen kesto iskee virtaa kuin miljoona volttia. Reggae, skan, dubin, funkin, rapin ja rockabillyn kentillä yhtäläisen kotonaan olleesta Strummerista ei maalata yksinomaan ongelmatonta, harmonista tai helppoa hahmoa, mutta katu-uskottavuus on kauttaaltaan korkealla, nahkarotsin kaulukset painokkaasti pystyssä, ja poliittiset nyrkiniskut niistävät pukuväen nenistä senkan poikineen.
Lauri Timonen