Uuden Hollywoodin tinkimättömimpiin ohjaajiin kuulunut Michael Cimino jätti seitsemällä elokuvallaan lähtemättömän vaikutuksen amerikkalaiseen psyykeen. Dokumentaristi Jean-Baptiste Thoretin road moviessa Michael Cimino, un mirage américain (2021) jäljitetään mestariohjaajan perintöä tämän kertojaäänen yhdistyessä haastatteluihin sekä rakennusten seinille heijastettuihin elokuvakatkelmiin. Matka kulkee Kauriinmetsästäjän (The Deer Hunter, 1978) terästeollisuuden kehdosta Mingo Junctionista, aina Portti ikuisuuteen -elokuvan (Heaven’s Gate, 1980) taivaasta helvetiksi muuttuneisiin maisemiin asti.
Menetyksen tunnetta henkivässä teoksessa Thoret kohtaa baareissa ja kaduilla Ciminon elokuvissaan kuvaamia tavallisia työläisiä, joihin tämän teokset ovat vaikuttaneet syvästi. Alan asiantuntijat ja kollegat taas pysähtyvät pohtimaan kriittisesti, mikä ajoi John Fordiin vertautuvan ja arkkitehtuuria opiskelleen ohjaajan projekteja eteenpäin sekä lopulta kaatoi niitä aikansa elokuvatuotannon malleihin sopimattomina.
Dokumentti esitetään Sodankylässä osana elokuvan historia -kokonaisuutta kumppanina elokuvalle Lohikäärmeen vuosi (1985). Siinä tiivistyy Ciminon elokuvissa toistunut rakkaus sekä ironian sävyjä saanut usko Yhdysvaltoja, tuota siirtolaisten yhteisöllisyyden luvattua maata kohtaan. God bless America, land that I love.
Tuomo Marttila