Nigerialaista elokuvaa vihdoin Sodankylässä: Akinola Davies Jr.:n viime vuoden lupaavimpiin esikoispitkiin kuuluva My Father’s Shadow ei tosin edusta ”Nollywoodin” laajuudessaan Hollywoodin ja Bollywoodin kanssa kilpailevaa satoa vaan on nigerialais-irlantilais-brittiläinen yhteistuotanto.
Elokuva ajoittuu kesäkuun 12. päivään 1993, jolloin Nigerian presidentinvaaleissa toivottiin M. K. O. Abiolan lopettavan sotilasvallan. Daviesin ja veljensä Wale Daviesin (toinen käsikirjoittaja) muistot poliittisesti aktiivisen isän kanssa tehdystä matkasta maalta pääkaupunki Lagosiin tuodaan eloisasti esiin lapsinäkökulmasta. Sen valinnasta Davies on todennut, että kasvaessaan hän rakasti katsoa Sesame Streetin ja Muppetien kaltaisia lastenohjelmia – ja niiden vaikutuksesta hän haluaa tehdä unenomaista, ”supernaturalistista” draamaa!
My Father’s Shadow kertoo enemmän perheyhteydestä, siihen liittyvistä unelmista ja puutteista kuin politiikasta tai historiasta. Toisaalta molemmissa on kyse petoksesta, vastavoimanaan veljeyden teema. Veljesten esittäjät ovat valloittavia pikkujätkiä, kun taas isän tulkki Sobé Dìrísù vaikuttaa karismallaan. Hurmioituneiden marttyyrihautajaisten dokumentointiin päättyvän elokuvan yksittäisinä motiiveina jäävät mieleen silta, vesi, ranta, karuselli, veri, korpit…
Esimurrosiässä Nigeriasta pois muuttanut AKINOLA DAVIES JR. (s. 1985) on syntynyt Lontoossa ja saanut elokuvakoulutuksensa New Yorkissa. Ennen esikoispitkäänsä hän on tehnyt useita, enimmäkseen brittiläisiä ja/tai nigerialaisia tv-elokuvia, mainoksia ja lyhytfilmejä. Niistä Sundancen festivaalilla parhaana lyhytfilminä palkittu Lisko (Lizard, 2020) on nähty Suomessakin tv-esityksessä. Daviesin lapsuuteen pohjautuva elokuva kertoo nuoren tytön uhkaavista kokemuksista kirkonmenojen aikaan Lagosissa. Yhteisön, rodun, henkisyyden, identiteetin ja sukupuolen teemat ovat keskeisiä Daviesin tuotannossa.
Timo Malmi