Väkevä poliittinen draama nosti von Trottan kansainväliseen tietoisuuteen ja vakiinnutti hänen asemansa merkittävänä uuden saksalaisen elokuvan ohjaajana. Se on kertomus pappisperheen tyttäristä, jotka hyvin erilaisin keinoin tavoittelevat parempaa maailmaa. Juliane taistelee naisten oikeuksien puolesta feministisen lehden toimittajana. Mariannen mielestä ajatukset eivät muuta mitään, hän valitsee väkivallan ja terrorismin. Fiktiivisen elokuvan taustalla on Saksan levoton syksy 1977 sekä tosielämän sisarukset Christiane ja Gudrun Ensslin, joista jälkimmäinen kuului Baader–Meinhof-terroristiryhmään.
Elokuvan alkukielinen nimi Die bleierne Zeit viittaa von Trottan mukaan 1950-luvun henkiseen ilmapiiriin. Marianne ja Juliane, kuten myös ohjaaja itse, varttuivat ”vaikenemisen lyijykannen alla”: sodasta ja menneisyydestä ei puhuttu. Käänteentekevä hetki sisaruksille on teini-iässä nähty dokumentti holokaustista, joka paljastaa, missä vanhempien sukupolvi on ollut mukana. Seuraavat sukupolvet joutuvat maksamaan edellisten synneistä. Vuorossa on myös Mariannen poika Jan, joka vihaa äitiään vaikka ei edes muista tätä.
Von Trotta on tutkinut useissa elokuvissaan sisaruutta, joka henkilökohtaisista ja poliittisista eroavaisuuksista huolimatta on vahva side. Tässä esiin nousee myös kysymys äitiydestä ja naisen oikeudesta valita, haluaako äidiksi vai ei.
Kaisu Isto