Malin lopulta epäonnistuneen vuoden 2012 sotilasvallankaappauksen aikana islamistiset jihadistit pitivät maan pohjoisosia vallassaan. Dramaattista, traagista tilannetta kosketteleva Timbuktu ei aiheestaan huolimatta ole painostava elokuva, didaktisuudesta puhumattakaan. Sellainenhan ei ole Sissakolle ominaista. Hänen teoksensa on jälleen runollinen ja maalauksellinen, huumoria unohtamatta.
Vuohia kasvattava Kidane viettää rauhallista elämää Saharan hiekkadyynien keskellä vahvatahtoisen vaimonsa Satiman, tyttärensä Toyan ja 12-vuotiaan paimenen Issanin kanssa, mutta jihadistit ovat vallanneet läheisen Timbuktun myyttisen, kulttuuriperinnöltään arvokkaan kaupungin. Hirmuhallinto määrää uskonasioista, tuomioistuinten päätökset ovat absurdeja. Nautinnot musiikista tupakanpolttoon ja jalkapalloon ovat kiellettyjä, ja erityisesti naisia sorretaan. Vapaus ja suvaitsevaisuus ovat jäämässä barbarian jalkoihin.
Sissako ei keskity politiikkaan tai levottomuuksiin vaan henkilöihin. Ohjaaja näkee ihmiset jälleen rakkaudella kaikessa arvokkuudessaan, eivätkä jihadistitkaan ole yksiulotteisesti pahoja. Seuratkaa myös maiseman värien kontrasteja ja musiikin monipuolisuutta malilaisista länsimaisiin sävelmiin. Oikeus tapahtui, kun tämä humanistinen mestariteos pääsi pitkälle Oscar-kisoissakin.
Timo Malmi