Sergei Loznitsan mestarillisen lakoninen, hieman trillerimäinen ja pelon ja kauhun ilmapiiristä huolimatta esteettisesti nautittava näkemys Stalinin 1930-luvun lopun vainojen painajaismaisuudesta resonoi pitkälle – toisen tyrannin johtaman Venäjän kafkamaiseen nykypäiväänkin.
Latviassa kuvattu Two Prosecutors on tuttua Loznitsaa: kuten maineikkaissa dokumenteissaan, hän lähestyy nyt vaihteeksi fiktiossa, Georgi Demidovin pienoisromaanin filmatisoinnissa, entisen Neuvostoliiton alueiden poliittista historiaa hyytävän illuusiottomasti.
Brjansk, vajaat 400 kilometriä Moskovasta lounaaseen 1937. Vastavalmistunut, idealistinen syyttäjä Aleksandr Kornev saapuu tapaamaan vankia, jolla on todisteita salaisen poliisin NKVD:n korruptiosta. Kornev saa koneiston sisällä tuta itsekin ”oikeuslaitoksen” armottomuuden.
Romanialaisen kameravirtuoosin Oleg Mutun tallentamissa ruskeanharmaissa, liikkumattomissa kuvissa (”ahtaussuhde” 4:3) Loznitsa näyttää jatkuvasti vapauden riistäviä ovia ja lukkoja, kuin surrealistisen mielivaltaisuuden metaforana. Nerokkaasti Kornev on päähenkilönä systeemiin luottava kommunisti. Matka valtiosyyttäjä Andrei Vyšinskin (tosipohjainen hahmo) luo Moskovaan avaa lopullisesti silmät, viimeistään loistavasti kehitellyissä loppuvaiheissa, joissa katsoja alkaa pelätä pahaa, absurdia käännettä.
Kouluaikansa Kiovassa viettänyt SERGEI LOZNITSA (s. 1964) vieraili Sodankylässä kolme vuotta sitten ennen kaikkea maailmankuulujen dokumenttiensa ansiosta (tuoreimpana tuolloin The Natural History of Destruction, 2022). Two Prosecutorsilla hän palaa, kuten silloin lupasi, yhtä tasokkaiden fiktioittensa pariin. Syntyjään Loznitsa on Valko-Venäjältä, mutta monipuoliset opintonsa hän on suorittanut Moskovassa – mistä siirtyi vuonna 2000 Berliinin ja nyttemmin Vilnaan. Rahoitukseltaan erittäin kansainvälisiä tuotantoja toteuttava Loznitsa on 30 vuoden aikana tehnyt 20 pitkää elokuvaa, kymmenkunta lyhytfilmiä ja tv-tuotantoja yleensä historiallisista ja/tai yhteiskunnallisista aiheista.
Timo Malmi