Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon voittanut Dreams kertoo 17-vuotiaasta Johannesta, joka prosessoi rakastumistaan opettajaansa kirjoittamalla tuntemuksistaan sensuellin tekstin. Vuosi ihastumisen jälkeen Johanne... Näytä artikkeli
Lue lisää
Ilman Cherbourgin sateenvarjoja meillä ei ehkä olisi elokuvia Kuumetta veressä (1961), La La Land (2016) ja Past Lives (2023). Klassikon... Näytä artikkeli
Lue lisää
Klaus Härön uusinta elokuvaa voisi luonnehtia Suomen Schindlerin listaksi. Historiallisesti uskottavan näköisen epookin aiheena on tabuluontoinen häpeätahra maamme historiassa: Suomen... Näytä artikkeli
Lue lisää
Sodankylässä vuonna 2011 villin kulttifilminsä Attenbergin (2010) kanssa vierailleen Athina Rachel Tsangarin Chevalier, kuvaus miesporukasta, on viehkeä ja hieman komediallinen, jotensakin yhtä persoonallinen ohjaustyö – jälleen vahvasti Kreikan uuden aallon hengessä.
Lue lisää
The Rex on totisesti nähnyt parempiakin päiviä. Mutta niin on koko Wales – tai oikeastaan koko Iso-Britannia. Ollaan 1980-luvun puolivälissä, ja valtavissa osissa maata on käynnissä katkerimmat kaivoslakot, mitä on moneen sukupolveen nähty.
Lue lisää
The Pogues -yhtyeen laulaja ja lyyrikko, irlantilainen kansansankari ja tenukeppien suojelupyhimys Shane MacGowan (1957–2023) muistetaan julkisesta itsetuhostaan, harottavista hampaistaan, resuisen karismaattisesta habituksestaan, massiivisista peikonkorvistaan ja sekavan sokeltavasta puheesta, jonka tarkempi hahmottaminen edellyttää hetkittäin tekstitystä englannista englantiin.
Lue lisää
Viisitoista elokuvatonta vuotta oli kulunut sitten Contentin (jos jätetään huomiotta Petitin pieni osuus omnibus-elokuvassa The Film That Buys the Cinema, 2014).
Lue lisää
Genrenero Brian Trenchard-Smithin Dead End Drive-In juontuu odottamattoman realistisesta lähtökohdasta: siitä, että 1980-luvulle tultaessa useita drive-in-teattereita oli käytettävä päiväsaikaan johonkin muuhun tarkoitukseen kuin elokuvien näyttämiseen, koska ydinliiketoiminta ei ollut enää aikoihin maksanut laskuja.
Lue lisää
Jacques Demyn 80-luvun pääteos jatkaa Cherbourgin sateenvarjoista (1964) tuttua läpilauletun musikaalin lajia.
Lue lisää
Colin MacInnesin 50-luvun lopun Lontoon jazz-väkeä ja aluillaan olevaa rock-skeneä käsittelevän romaanin (1959) valkokangassovitus otti tuoreeltaan osumaa sekä kriitikoilta että kassaluukuilla, mutta Templen säkenöiviin väreihin pukema, satumaisesti lavastettu, villiintyneen tenhoava musikaali on kasvattanut vuosien edetessä mainettaan.
Lue lisää