Sodankylän elokuvajuhlat kunnioittaa elokuvakulttuurimme uranuurtajien viimeisen jättiläisen JÖRN DONNERIN (5.2.1933 – 30.1.2020) elämäntyötä muistamalla ainoan suomalaisen Oscar-patsaan saajan vierailua festivaalilla hänen vastaanottaessaan ”Napapiirin Oscarin” eli Sodankylä-palkinnon vuonna 2004.
Filmihulluutensa synnystä Donner vastasi Peter von Baghin kanssa käymässään Sodankylän aamukeskustelussa aina tunnistettavan jörkkamaiseen tyyliin:
”Ehkä 16-vuotiaana kiinnostuin elokuvasta. Irtaannuin koulun päättyessä aika lailla perheestä ja ympäristöstä ja kiinnitin katseeni katseen kahteen asiaan, joissa se edelleenkin on, nimittäin kirjoittamiseen ja elokuvaan. Sitten on tällaisia syrjähyppyjä, mutta kukapa nyt ei joskus tee syrjähyppyjä, vaikka ei myönnäkään.”
Sodankylä-palkinnon vastauspuheenvuorossaan aina kriittinen Donner painotti muistettavin äänenpainoin kasvottomien ”portinvartijoiden” merkityksen nöyryyttävää lisääntymistä suomalaisten (ja eurooppalaisten) elokuvien rahoituksen ja valmistelun pitkäksi venyneessä ”sopassa”. Aamukeskustelussa hän näki ”hyvin ankeiden olojen” keskellä kuitenkin yhä toivoa:
”Oikeastaan mielenkiintoinen, hyvä elokuva tänään Suomessa on ihme, ottaen huomioon tämän hitauden ja kaikki nämä vaikeudet. Mutta kyllähän ihmeitä tapahtuu Suomessa. Tämän kansan ja sen tekijöiden älykkyysosamäärä on tarpeeksi korkea, että ne pystyvät voittamaan nämä hirvittävät esteet ja silti tekemään. Ihailen heitä, jotka pystyvät siihen.”
Festivaalin aamukeskustelun päätteeksi Donner vastasi perinteiseen kysymykseen omasta aution saaren elokuvastaan tavalla, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka hän persoonallisin maustein itsekin tarjoili mittaamattomassa elämäntyössään käsittämättömän anteliaasti lukemattoman määrän elokuvia, kirjoja, esiintymisiä… älyn, huumorin ja satiirin yhdistelminä:
”Se ei ole ’Citizen Kane’, joka aina äänestetään parhaaksi. Autiolla saarellahan voi olla helvetin ikävää. Ilmeisesti pitäisi ottaa jokin amerikkalaisen suuren musikaalikauden elokuvista, tai jokin Billy Wilderin elokuvista. Koska hänhän pystyy älykkyydellään yhdistämään huumorin ja satiirin ja kaiken.”
Viimeisen kerran Donnerin ja Sodankylän elokuvajuhlien tiet yhtyivät, kun Tallinnan elokuvajuhlat Pöff palkitsi hänet elämäntyöstään Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 2017 Suomi 100 -sarjan kunniaksi, ja Sodis järjesti samalla Pöffissä suomalaisten kulttielokuvien 48 tuntisen esitysmaratonin. Katselmuksen käynnisti Donnerin dokumenttifilmi ’Perkele – kuvia Suomesta’ hänen palkitsemisensa merkeissä. Vastauspuheenvuorossaan Donner kertoi työskentelystään europarlamentaarikkona Viron EU-liittymisen valmistelijana.
Jörn Donnerin kaltaisia dinosauruksia meille ei kenties enää koskaan tule: hän oli suomalaisittain ainutlaatuinen kosmopoliitti, jonka aikaansaannokset yltävät niin kulttuurin kuin yhteiskunnankin kentillä ihailtavan, esimerkillisen laajalle.