Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan viime vuoden Sodankylän elokuvajuhlilla järjestämä kuvakilpailu käsitteli aurinkoa. Festivaalikansaa kannustettiin julkaisemaan ottamiaan kuvia #keskiyönauringonvoimalla-tunnisteella sosiaalisessa mediassa.
Vantaalainen Miina Tanhukivi saapuu festivaalialueelle iloisena. Hän voitti matkat, liput ja majoitukset tämän vuoden Sodankylän elokuvajuhlille.
”Tämä on minun kuudes kertani putkeen ja seitsemäs kerta ylipäänsä. Voitin kisan myös pari vuotta sitten”, Tanhukivi iloitsee.
Paikalle olisi matkustettu voitosta huolimatta. Festivaaleja Tanhukivi luonnehtii tapahtumaksi, jonne on pakko päästä. Hän leikkimielisesti kuvailee diagnoosikseen morbus sodismus.
”Kun saavuimme ”herrasmieskuljettajiemme” seurassa festivaaleille viisi vuotta sitten, niin he lanseerasivat tämän termin. Morbus on tauti, sodismus on festivaalin fiilis.”
Oireet ottavat vallan festivaalin päätyttyä. Oirekuvaan lukeutuu muun muassa levottomuutta, unettomuutta ja ihon kihinää. Ainoastaan paluu festivaaleille auttaa vaivoihin.
Joka päivä on lauantai
Tanhukivi kertoo ahmineensa pienestä pitäen elokuvia. Pyhäpäivinä ja lomilla hän saattoi käydä hakemassa repun täyteen elokuvia sukulaisensa omistamasta videovuokraamosta.
Festivaaleilla kaikkea ei ehdi katsoa – vaikka mieli tekisikin. Tanhukivi varoittaa “övereiden” vetämisestä. Elokuvajuhlilla pisin putki on ollut hänellä kuusi elokuvaa putkeen.
”Jos katsot yhden päivän aikana ainoastaan kotimaisia elokuvia, yhtäkkiä niissä kaikissa näyttelee Tommi Korpela tai Hannu-Pekka Björkman. Kaikki päivät ovat yhtäkkiä lauantaita, elokuvat tuntuvat olevan yhtä samaa.”
Esteettömyydestä kiitosta
Sodankylän elokuvajuhlia Tanhukivi kuvailee ainutlaatuisiksi. Elokuviin syventyy helposti, vaikka sää olisi kurjakin. Hän muistelee vuosien takaista kokemustaan Bong Joon Hon Snowpiercerin parissa isossa teltassa. Dystooppiseen elokuvaan syntyi kaatosateen ruoskiessa telttaa ” neljäs ulottuvuus”.
Kiitosta festivaali saa myös esteettömyydestä. Kaikki hänen pyyntönsä ja toiveensa toteutuvat.
”Helsingissä ei tämänlaiseen pystytä. Näillä festivaaleilla voin olla varma, että saan tilaa, jos kerron tarvitsevani sitä.”
Tänä vuonna Tanhukiven on määrä katsoa paljon elokuvia, mutta suunnittelematta aikatauluja liikaa etukäteen. Teattereihin päädytään harvinaisuuden, toisilta kuultujen tärppien ja tunnelman mukaan.
”Usein toimii sekin, että kävelee teatteriin täysin tietämättä mitä on luvassa. Hauskinta on puida näkemäänsä muiden kanssa odottaessa seuraavaa elokuvaa.”