Torstain aamukeskustelussa kuultiin tšadilaistaustaista ohjaajaa Mahamat-Saleh Harounia. Nykyisin Ranskassa työskentelevä ohjaaja sai ensikosketuksen elokuviin noin 9-vuotiaana, kun hän pääsi setänsä mukana katsomaan Bollywood-elokuvaa. Mahamat-Saleh kertoo muistavansa elokuvasta vain erittäin kauniit intialaisnaisen kasvot.
– Hetken uskoin, että hän katsoi juuri minuun – siitä alkoi pitkä rakkaussuhteeni elokuvaan, ohjaaja kertoo.
Pienessä kylässä varttunut Mahamat-Saleh kiittelee lähisukuaan. Ohjaaja näkee jakamisen olevan myös elokuvan keskiössä. Ensimmäisen vavahduttavan elokuvakokemuksen jälkeen Mahamat-Saleh hiipi salaa elokuviin ilta toisensa jälkeen pelottavasta, pilkkopimeästä kotimatkasta huolimatta. Vain harva pääsi näille retkille mukaan, minkä vuoksi Mahamat-Saleh ja muut onnekkaat pyrkivät välittämään kokemuksen ystävilleen esimerkiksi varjoteatterin avulla.
Mahamat-Salehin varttuessa sisällissota näkyi satunnaisina selkkauksina. Ohjaajan mukaan kuitenkin lopulta väkivallan raadollisuus ja määrä meni käsittämättömälle tasolle. Myös Mahamat-Saleh itse loukkaantui harhaluodista, minkä jälkeen perhe pakeni Kameruniin. Entinen elämä pirstoutui täysin. Mukana ei ollut edes henkilöpapereita. Mahamat-Salehilla oli taskussaan vain pariisilaisen elokuvakoulun osoite paperinpalalla, joka valoi uskoa tulevaisuuteen.
Tie Pariisin vei Libyan ja Kiinan kautta. Määränpäässä Mahamat-Saleh löysi heti elokuvakoululle Rue de Deltalle, osoitteeseen, jota hän oli kantanut monen vuoden aikana taskussaan. Lopulta Mahamat-Saleh aloitti opinnot toisessa elokuvakoulussa ja rahoitti opintojaan työskentelemällä sairaalassa. Elokuvanteon lisäksi Mahamat-Saleh on opiskellut journalismia Bourdeaux’ssa ja on myös ollut perustamassa elokuvakoulutusta Tšadiin.
Ohjaajan itse kokema sisällissota on läsnä useissa hänen elokuvissaan. Dry Seasonissa kuvataan koston kierrettä kuumuuden ja kuivuuden koettelemassa kylässä, minkä jälkeen Mahamat-Saleh siirtyi kaupunkimaisempaan ympäristöön ja veden äärelle A Screaming Manin myötä. Avajaisnäytöksessä nähty A Season in France taas kuvastaa pakolaisen arkea kohdemaassa, ja ohjaaja myöntää sen päähenkilön tarinan olevan suurelta osin yhtäläinen omansa kanssa.
Mahamat-Saleh kokee kuuluvansa Roberto Rossellinin, Jim Jarmuschin ja Aki Kaurismäen kanssa Chaplinista polveutuvaan inhimillisen elokuvan sukuun. Kaikkia ohjaajia yhdistää ihmisyyden pohtiminen sekä totuuden ja merkityksellisyyden etsiminen. Autiolle saarelle Mahamat-Saleh ottaisi Roberto Rossellinin elokuvan Rooma – avoin kaupunki.