Ohjaajalegenda Mohsen Makhmalbaf teki perjantaina vaikutuksen yleisöön pitkillä ja punnituilla näkemyksillään elokuvanteon filosofiasta sekä synnyinmaansa Iranin tilanteesta. Sodankylän elokuvajuhlilla 10 vuotta sitten vierailleen Samira Makhmalbafin isää tenttasi festivaalin taiteellinen johtaja Timo Malmi.
Makhmalbaf kertoo, ettei ole nähnyt lapsuudessaan elokuvia. Kasvatus oli konservatiivista ja taideharrastuksia paheksuttiin. Koulun hän jätti kesken kahdeksanvuotiaana tukeakseen köyhää perhettään.
Makhmalbaf päätyi kirjallisuuden pariin jouduttuaan vankilaan 17-vuotiaana. Tuomio oli seurausta jäsenyydestä Iranin shaahia vastustavassa maanalaisessa vallankumousliikkeessä. Vankilassa aika kului kirjoja ahmimalla. Tuolloin Makhmalbafissa heräsi epäilyksen siemen, ettei maailma pystytä muuttamaan väkivallan tai politiikan keinoin.
Tämä näkemys vahvistui vankilasta vapautumisen jälkeen. Makhmalbaf muistaa nähneensä parikymppisenä François Truffautin dystopiaelokuvan Fahrenheit 451 (1966). Kokemukset laatuelokuvan parissa auttoivat ymmärtämään, että elokuvalla voidaan sekä yhdistää että puhutella ihmisiä.
Kirjailijan uran lisäksi Makhmalbaf kokeili kannuksiaan elokuvan parissa. Elokuvantekijänä hän kertoo olevansa itseoppinut. Makhmalbafista hyvien elokuvien tekeminen edellyttää ohjaajalta laajaa yleissivistystä ja omaa näkemyksestä, kykyä kertoa tarinoita viihdyttävästi sekä taitoa rakentaa elokuviin maagista jännitettä. Muun muassa näitä asioita hän on opettanut oppilailleen vuonna 1996 perustamassaan elokuvakoulussa ja elokuvatuotantokompleksissa Makhmalbaf Film House.
Makhmalbaf on joutunut uransa aikana toistuvasti vaikeuksiin. Iranin sensuuriviranomaisten valvonnan alaisena vain pieni osa tuotannoista päätyy lopulta kansalaisten nähtäväksi. Niukat olosuhteet ovat pakottaneet olemaan luova, esimerkiksi lähettämään viranomaisille väärien elokuvien käsikirjoituksia ja salakuljettamaan sensuuriuhan alle joutuneita elokuvia ulkomaille.
2000-luvulla Makhmalbaf perheineen pakeni Iranista. Kitisenrannan koululla hän myöntää vallankumouksen epäonnistuneen. Ohjaaja myös kokee edelleen poliittista vainoa.
Makhmalbaf kertoo haluavansa omalla työllään puuttua yhteiskunnallisiin ongelmiin arkisissa asioissa. Hänen mielestään kansalaiset – diktaattorien ja johtajien lisäksi – ovat syypäitä nykyiseen tilanteeseen. Ummehtuneiden asenteiden on muututtava tai käänne parempaan ei ole mahdollinen. Ongelma on universaali, mutta Makhmalbafista ihmisten ymmärrystä voidaan kuitenkin laajentaa elokuvalla.
Autiolle saarelle Makhmalbaf valitsisi Satyajit Rayn Tien laulun (1955).
Kuva: Juho Liukkonen.