12.–16. kesäkuuta vietettävien Sodankylän elokuvajuhlien päävieraiksi saapuvat ohjaajat Leos Carax, Alfonso Cuarón, Michelangelo Frammartino, Dag Johan Haugerud, Aslı Özge, Adilkhan Jeržanov sekä Alice Rohrwacher. Lisäksi lukuisat kotimaiset elokuvantekijät esittelevät teoksiaan festivaaliyleisölle.
Ranskalaisen elokuvan visionääri ja oman tiensä kulkija, ohjaaja-käsikirjoittaja Leos Carax (s. 1960) saapuu kesäkuussa vieraaksi Sodankylän elokuvajuhlille. 80-luvulla futuristisen Cinéma du look -liikkeen jäseneksi luetun Caraxin uran varrelta nähdään festivaaliohjelmistossa kattava valikoima elokuvia. Mustavalkoisena kuvattu esikoispitkä Boy Meets Girl (1984) on tulevan luottonäyttelijä Denis Lavantin pääosittama alakuloinen rakkaustarina. Caraxille lopullista läpimurtoa merkinnyt Levoton veri (1986) puolestaan kasvaa ohjaajalle ominaiseksi raadollisromanttiseksi genrekollaasiksi. Yhtä herkän vimmainen, ehdoton ja omapäinen on niin ikään Lavantin ja Juliette Binochen tähdittämä, aikuisten julmaksi saduksi laveneva Pont-Neufin rakastavaiset (1991). Pitkää taukoa kokopitkän elokuvan parista seurasi 2000-luvun mestarisaavutuksiin millä tahansa mittarilla kuuluva houreinen Holy Motors (2012). Caraxin ensimmäinen englanninkielinen elokuva, lennokas Annette (2021) yhdistelee musikaalin ja rock-oopperan lajeja ja toteutui yhteistyössä kulttibändi Sparksin kanssa. Viimeisin ohjaus, omakuva It’s Not Me (2024) sai viikonloppuna ensi-iltansa ja lämpimän vastaanoton Cannesin elokuvajuhlilla ja nähdään tuoreeltaan Sodankylässä.
Festivaalivieraaksi saapuva meksikolainen Alfonso Cuarón (s. 1961) on palkittu jo kahdesti parhaan ohjauksen Oscar-pystillä. Kotimaastaan Hollywood-elokuvia ensimmäisen kerran jo 90-luvun puolella tekemään lähtenyt Cuarón on liikkunut urallaan ketterästi sekä Meksikon, Yhdysvaltojen ja nykyisen kotimaansa Britannian että suuren budjetin genreteosten ja henkilökohtaisempien arthouse-elokuvien välillä. Festivaaliohjelmistossa häneltä nähdään meksikolaisen elokuvan suosion aikoinaan räjäyttänyt räävitön road movie Ja äitiäs kans (2001). Ihmisen pojat (2006) on dystooppiselle 2020-luvulle sijoittuva trilleri hedelmällisyytensä menettäneestä ihmiskunnasta, kun taas Gravity (2013) alkaa rutiinitehtävänä avaruudessa mutta muuttuu pian hurjaksi selviytymisseikkailuksi. Cuarónin viimeisin ohjaus on Venetsian elokuvajuhlilla Kultaisen leijonan voittanut intohimoprojekti ja omakohtainen lapsuuskuvaus Roma (2018), jossa hän toimi ensi kertaa myös itse kuvaajana, heti Oscarin arvoisesti.
Milanolainen ohjaaja Michelangelo Frammartino (s. 1968) lukeutuu italialaisen elokuvan elinvoimaisimpiin uudistajiin. Frammartinon harvalukuinen mutta mestarillinen, taideinstallaatiota ja dokumenttielokuvaa sivuava tuotanto on kokoaan suurempi prisma ihmisyyteen, jonka näyttämökuvana toimivat Etelä-Italian jykevät maisemat ja unohdetut kylät. Frammartinon debyyttielokuva The Gift (2003) kertoo vanhan miehen ja nuoren tytön risteävät tarinat syrjäisessä calabrialaiskylässä. Kansainvälinen läpimurto ja yhdeksi nykyelokuvan mestariteokseksi laskettava The Four Times (2010) kuvaa runollisesti ja vastustamattoman elokuvallisesti sielun matkaa kehosta ja olomuodosta toiseen. Frammartinon uskolliset seuraajat saivat odottaa seuraavaa teosta yli kymmenen vuotta, mutta eivät joutuneet pettymään. Vuonna 2021 julkaistussa The Holessa 60-luvun Pohjois-Italiaan rakennetaan Euroopan korkeinta rakennusta samalla, kun etelässä pieni joukko tutkijoita laskeutuu maailman kolmanneksi syvimpään luolaan.
Norjan ehdottomien kärkiohjaajien joukkoon komeettamaisesti noussut Dag Johan Haugerud (s. 1964) on tunnettu palkituista aikuisista ihmissuhdedraamoistaan. Sodankylässä Haugerudilta nähdään debyyttipitkä I Belong (2012), tragikoominen draama ihmisten käyttäytymisestoista. Pohjoismaiden parhaaksi elokuvaksi pariinkin otteeseen nimetty, 13-vuotiaan pojan kuolemaa epäilyttävissä olosuhteissa tarkasteleva Beware of Children (2019) tuo esiin moniulotteisia ja ristiriitaisiakin näkemyksiä yhteiskunnallisissa kytköksissään. Haugerudin Berliinin elokuvajuhlilla palkittu, kolmen teoksen jännittävän trilogian käynnistävä uutuus Sex (2024) on hieman komediallinen kuvaus sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudesta nyky-yhteiskunnan muutospaineissa.
Istanbulissa syntynyt ja myöhemmin Berliiniin muuttanut ohjaaja-käsikirjoittaja Aslı Özge (s. 1975) on käsitellyt elokuvissaan yhteiskunnallisia mekanismeja niin vanhassa kuin uudessakin kotimaassaan. Özge on lyhyessä ajassa noussut merkittäväksi uudeksi ääneksi saksalaisessa elokuvassa, mutta hän jatkaa edelleen myös vanhan kotimaansa tarkkasilmäisenä kuvaajana. Kymmenillä elokuvafestivaaleilla esitetty Men on the Bridge (2009) kuvaa terävin havainnoin turkkilaista yhteiskuntaa kolmen miehen kautta, joiden tiet risteävät Bosporin sillalla. 15 vuotta Saksassa asuttuaan Özge katsoi olevansa valmis kuvaamaan paikallista yhteiskuntaa ja sai tummasävyisellä psykologisella trillerillään All of a Sudden (2016) niin yleisön kuin kriitikotkin puolelleen. Dardenne-veljesten tuottama Black Box (2023) puolestaan kertoo berliiniläiseen asuinrakennukseen jumiin jäävien asukkaiden valtapelistä nykykiinteistötöbisneksen uhreina. Özgen viimeisin elokuva on tänä vuonna Berliinin elokuvajuhlien Panorama-sarjan ykköspalkinnon saanut Faruk. Dokumentaarisia ja fiktiivisiä elementtejä yhdistelevässä elokuvassa seurataan Özgen Istanbulissa elävää iäkästä isää ja kaupungin vääjäämätöntä muuttumista keskiluokkaistumisen seurauksena.
Omaääninen kazakstanilaisohjaaja Adilkhan Jeržanov (s. 1982) saapuu vieraaksi Sodankylään, jossa hänen elokuvansa ovat tulleet tutuiksi viime vuosina. Jeržanovin kolmas pitkä elokuva The Owners (2013) on villi tragikomedia, joka on imaissut vaikutteita niin Aki Kaurismäeltä kuin Vincent van Goghiltakin. The Gentle Indifference of the World (2018) on minimalistinen mutta värikäs ja paikoin absurdikin melodraama. Poikkeuksellisessa rikoselokuvassa A Dark, Dark Man (2019) Raymond Chandlerin dekkaritarina kohtaa ranskalaisen neo noir -poliisitrillerin. Uusin elokuva, Herman Hessen Arosuden inspiroima Steppenwolf (2024) puolestaan on nyky-Kazakstanin autioituneille aroille tuotu tyylillinen kumarrus lännenelokuville ja 1970-luvun kostajatarinoille.
Vuoden 2014 Sodankylä-vieras Alice Rohrwacher (s. 1981) tekee tänä vuonna paluun festivaalille. Viime visiitin jälkeen Rohrwacher on ehtinyt Oscar-ehdokkaaksi ja vakiinnuttanut asemansa maailman ykkösfestivaalien ohjelmistoissa. Rohrwacherilta nähdään Sodankylässä keväällä Suomessakin elokuvateattereihin saapunut uutuus La Chimera – Sielujen aarteet (2023), joka on ohjaajan tyylille uskollisen leikkisä kertomus haudanryöstäjistä 80-luvun Toscanassa. Lisäksi festivaalilla nähdään Alfonso Cuarónin tuottama, Oscar-ehdokkuuden saanut hurmaava lyhytelokuva Le Pupille (2022). Sen musiikista vastaa suomalainen Cleaning Women -yhtye, johon Rohrwacher tutustui ensivierailullaan Sodankylässä. Lisäksi Rohrwacher esittelee festivaaliyleisölle kaksin kappalein omia suosikkielokuviaan.
Sodankylässä pääsee tuttuun tapaan kohtaamaan myös runsaasti kotimaisia tekijävieraita. Virpi Suutari saapuu festivaalille ylistetyn uuden Havumetsän lapset -aktivistidokumenttinsa kanssa. Mummola-elokuvan ohjaaja Tia Kouvo ja näyttelijä Elina Knihtilä saapuvat Sodankylään esittelemään jouluisen tragikomediansa. Katja Gauriloff esittelee Sodankylä-yleisölle kaikkien aikojen ensimmäistä koltansaamenkielistä elokuvaa Je’vida. Oona Airola kertoo yleisölle tähdittämästään Inariin sijoittuvasta ja erikoisten tositapahtumien inspiroimasta elokuvasta Ohjus (ohj. Miia Tervo). Airolalta nähdään Sodankylässä myös Selma Vilhusen polyamoriaa herkkävireisesti käsittelevä Neljä pientä aikuista. Näyttelijä Jari Virman on paikalla Teemu Nikin ohjaaman pikimustan komedian Peluri – Kuolema on elävien ongelma näytöksessä. Mika Kaurismäen eksistentialistisen tie-elokuvaklassikon Arvottomat (1982) festivaaliesityksessä puolestaan on paikalla pääosanesittäjä Pirkko Hämäläinen. Festivaalilla julkistetaan Arvottomia käsittelevä juhlakirja, jonka ovat kirjoittaneet Mikko Mattila ja Raija Talvio.
Festivaaliohjelmistossa nähdään Suomen ensi-ilta Mika Taanilan Rotterdamin elokuvajuhlilla esitetystä uutuudesta Epäonnistunut tyhjyys ohjaajan läsnä ollessa. Ville Suhonen esittelee Sodankylän elokuvajuhlilla arkistomateriaalista koostetun uutuusdokumenttinsa Sodan ja rauhan lapset. 50-vuotisen uran elokuvan parissa tehnyt ja juuri 85 vuotta täyttänyt Markku Lehmuskallio vierailee myös Sodankylässä vuoden 1988 elokuvansa Inuksuk kanssa. Festivaalilla nähdään myös Tero Hiltusen ja Sampsa Huttusen uutuusdokumentti Sodankylän elokuvajuhlien keksijästä, Anssi Mänttäri – Suomielokuvan kummisetä, jonka näytöksessä tekijät ovat paikalla. Mänttäriltä nähdään ohjelmistossa lisäksi vuoden 1998 kapakkakertomus Palkkasoturi, josta ensimmäisen miessivuosa-Jussinsa voittanut Martti Suosalo vierailee niin ikään näytöksessä. Saara Cantell saapuu festivaalille näyttelijälegenda Anneli Saulista kertovan tuoreen dokumenttinsa Annelin aika näytökseen. Saulin monivaiheisen uran varrelta festivaaliohjelmistossa nähdään Risto Jarvan moderni kaupunkilaiskuvaus Onnenpeli (1965) Vuoden kotimaisia lyhytelokuvavalioita esittelevässä näytöksessä nähdään ensi-ilta festivaalilla vierailevan Mia Halmeen kolmesta lehmästä ja niiden hoitajista kertovasta lyhytfilmistä Fabulous Cow Ladies. Näytöksessä esitetään lisäksi lyhytelokuva-Jussin pokannut dokumentti How to Please, jonka ohjaaja Elina Talvensaari vierailee myös Sodankylässä.
Festivaalia vietetään Sodankylässä 12.–16. kesäkuuta. Sarjakorttien myynti festivaalille käynnistyy maanantaina 27.5., jolloin ovat luvassa myös viimeiset ohjelmistopaljastukset. Ohjelmakartta julkaistaan tiistaina 28.5., ja näytöslippujen ennakkomyynti käynnistyy verkossa torstaina 30.5.
Sodankylän elokuvajuhlat kiittää yhteistyökumppaneitaan:
Ammattiliitto Pro ry, Finland Festivals ry, EU/Creative Media, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Niilo Helanderin Säätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI), Suomen elokuvasäätiö (SES), Sodankylän kunta, Taike, YLE Teema, Ranskan instituutti, Italian kulttuuri-instituutti, Meksikon suurlähetystö