Istanbulissa syntynyt käsikirjoittaja-ohjaaja Aslı Özge tiesi jo teini-iässä haluavansa elokuvantekijäksi. Opiskeltuaan ensin viestintää hän valmistui 1999 Marmaran yliopiston elokuva- ja televisioakatemiasta Istanbulissa. 2000 hän muutti Berliiniin, jossa hän opiskeli filosofiaa mutta perusti myös oman tuotantoyhtiön yhdessä elokuvaaja Emre Erkmenin kanssa. Elokuvissaan Özge on käsitellyt yhteiskunnallisia mekanismeja niin vanhassa kuin uudessakin kotimaassaan. Hänen ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaustyönsä oli saksalaisen ZDF:n tilaama tv-elokuva Ein bisschen April (2003), joka syntyi pienellä budjetilla ja kuvattiin 10 päivässä. Jo tässä elokuvassa Özge hyödynsi näyttelijöidensä kanssa metodia, joka tuottaa mahdollisimman autenttisen lopputuloksen. Näyttelijät eivät pääse tutustumaan koko käsikirjoitukseen, he tuntevat esittämänsä henkilön ja tämän vuorosanat mutta eivät esimerkiksi tiedä, mitä vastanäyttelijä tulee tekemään tai sanomaan.
Palkittu ja kymmenillä elokuvafestivaaleilla esitetty Men on the Bridge (2009) kuvaa terävin havainnoin turkkilaista yhteiskuntaa kolmen miehen kautta, joiden tiet risteävät Bosporin sillalla. Kukkien kaupustelijaa, kimppataksin kuljettajaa ja liikennepoliisia esittävät miehet ovat amatöörejä, mikä on omiaan vahvistamaan elokuvan dokumentaarista tuntua. Lifelong (2013) on taitava tutkielma avioparista, jonka intohimoton elämä kätkeytyy keskiluokkaisen julkisivun taakse.
15 vuotta Saksassa asuttuaan Özge katsoi olevansa valmis kuvaamaan saksalaista yhteiskuntaa ja sai tummasävyisellä psykologisella trillerillään All of a Sudden (2016) niin yleisön kuin kriitikotkin puolelleen. Pikkukaupunkiin sijoittuva tarina hyvän perheen pojan sosiaalisesta alamäestä näyttää, kuinka venyviä käsitteitä rehellisyys ja lojaalisuus voivat olla. 2019 Özge ohjasi kuusiosaisen rikossarjan saksalais-belgialaisena yhteistuotantona, ja 2023 valmistui Black Box, jonka belgialaisina osatuottajina toimivat Jean-Pierre ja Luc Dardenne (vieraana Sodankylässä 2005). Elokuva on ensemble-draama berliiniläisen korttelin asukkaista, jotka joutuvat poikkeustilanteeseen poliisin suljettua heiltä niin ulos- kuin sisäänpääsynkin. Kukaan ei tiedä mistä on kyse, huhut leviävät ja pelko, epäluulo ja viha valtaavat alaa. Vallan mekanismeja kuvaavassa tarinassa korttelin asukkaat ovat kuin yhteiskunta pienoiskoossa. Özge sai elokuvan käsikirjoituksen valmiiksi jo ennen koronapandemiaa. Hän sanoo kirjoittaneensa eräänlaista dystopiaa, eikä arvannut sen realisoituvan koronan myötä hyvinkin pian.
Özgen viimeisin elokuva on 2024 Berliinin elokuvajuhlien Panorama-sarjassa ensi-iltansa saanut ja palkittu Faruk. Dokumentaarisia ja fiktiivisiä elementtejä yhdistelevässä elokuvassa seurataan Özgen Istanbulissa elävää iäkästä isää ja kaupungin vääjäämätöntä muuttumista gentrifikaation seurauksena. Özgen elokuvissa kuvauspaikka, oli se sitten silta, kortteli tai kaupunki, nousee usein yhdeksi elokuvan henkilöistä. Näin on myös Farukissa, jossa Istanbul kytkeytyy kiinteästi päähenkilön elämään.
Özge on lyhyessä ajassa noussut merkittäväksi uudeksi ääneksi saksalaisessa elokuvassa, mutta hän jatkaa edelleen myös vanhan kotimaansa tarkkasilmäisenä kuvaajana. Usein hänen elokuviensakin henkilöt ovat välitilassa, taitekohdassa vanhan ja uuden välissä.
Kaisu Isto