Brasilialainen Klinger voitti Venetsian filmijuhlilla parhaan dokumenttielokuvan palkinnon heti esikoisohjauksellaan Double Play: James Benning and Richard Linklater (Sodankylässä 2014). Se oli huikean ranskalaisen tv-dokumenttisarjan Cinema of Our Time (58 jaksoa vuosina 1989–2020) episodi, jossa Klinger lähestyi kiistattoman asiantuntevasti texasilaisten ystäviensä, avantgardisti James Benningin sekä Rakkautta-trilogian ja Boyhoodin tekijän Richard Linklaterin elämää ja tuotantoa. Chicagossa tuolloin majaa pitäneen brasilian-amerikkalaisen Klingerin taustalla olikin todellisen cinefiilin monipuolinen elokuvakokemus opettajana, arkistotyöntekijänä, kuraattorina ja kirjoittajana.
Klingerin artikkeleita on ilmestynyt Sight & Soundin, Film Commentin ja Cinema Scopen kaltaisissa, maailman johtavissa elokuvajulkaisuissa. Opettajana hän on toiminut Illinoisin yliopistossa ja Columbia Collegessa Chicagossa, ja lisäksi hän on työskennellyt valokuvamuseo George Eastman Housessa ja Museum of Modern Artsissa (MoMA). Klingerille olikin kertynyt elokuvateoreettistakin pohjaa siirtyä 2016 ensimmäiseen fiktio-ohjaukseensa – tuloksena Portugalissa filmattu Porto, sensuellisti sykkivä kolmiodraama.
Nyttemmin Klinger on muuttanut Brasiliaan synnyinkaupunkiinsa São Pauloon ja tehnyt siellä toisen pitkän fiktio-ohjauksensa Isabel (2026), jossa hänen kotikaupunkinsa on melkein toisessa pääosassa.
Jo 15-vuotiaana 8 mm:n kaitafilmikameran saanut Klinger on elokuvantekijänä itseoppinut – hän ei ole perustanut kouluista, jotka enimmäkseen valmistavat ihmisiä ammattilaisiksi elokuvateollisuuden työpaikkoihin. Filmin puolesta aina liputtaneen festivaalimme vieraaksi Klinger on sikälikin erityisen tervetullut, että hän on vahvasti fotokemiallisen materiaalin esitaistelijoita ja on sekä Porton että Isabelin valmistuksessa käyttänyt hienosti hyväkseen filmiä nykydigitaalisen sijasta.
Timo Malmi