Olaf Möller on ehkä juhlituin soihdunkantaja siinä terävimmässä uudessa kansainvälisessä kriitikkopolvessa, joka on eri puolilla maailmaa vähitellen astunut “päivälehtikritiikin” rinnalle ja siitä ohikin.
Hänen tekstejään ilmestyy kaikissa tasoissa, painettuina (useissa maailman tärkeimmissä elokuvalehdissä), netissä, elokuvafestivaalien (joiden arvostettu ideatykki ja karismaattinen “presenter” hän on) suurimmista moniin pieniin mutta painokkaisiin katalogeihin.
Möller on häikäisevä elokuvakulttuurien ja etäisimpienkin maiden elokuvatuntija. Hänen asemapaikkansa on Köln, mutta siellä hän ehtii olla vain pienen määrän vuodenpäiviä: harvinainen kyky sitoa yhteen elokuvan perinnettä (jonka hän tuntee loistavasti) ja uuden elokuvan virikkeitä pitää hänet tien päällä – aina laivalla tai junassa – melkein herkeämättömästi.
Sodankylässä Möller on saavuttanut kulttiaseman, ei vähiten siksi että hän johdattelee kiehtoviin kokonaisuuksiin, joita kukaan muu ei luultavasti ymmärtäisi nostaa esille. Aalto-ylipistossa Möller toimii elokuvan historian vierailevana opettajana.
Peter von Bagh
Olaf Möllerin mestariluokkien sarja Yksinäisin tie syventyy kroatialaiseen elokuvaan 1960-luvulla.