Elokuvajuhlien ensimmäinen päivä käynnistyi Kitisen Keitaan keskustelulla arkistoelokuvan merkityksestä elokuvakasvatuksessa. Keskusteluun osallistuivat elokuvakasvattaja ja Kokkolan Kinojuhlien toiminnanjohtaja Kaisa Kukkola, Espoo Cinén toiminnanjohtaja Tytti Rantanen, Koulukinon erityisasiantuntija Saara Konttinen, Sodankylän kunnan kulttuurikoordinaattori Anna Yliniemi ja AFFN-elokuvaverkoston (Archive Film Festival Network) visuaalinen suunnittelija ja asiantuntija David Huspenina.
Kukkola toi esiin elokuvakasvatuksen tarjoamia vaihtoehtoisia tapoja kuvata ja katsoa maailmaa. Yliniemen sanoin: kun elokuva muuttaa sisältä, kasvatuksellinen näkökulma täyttyy – paitsi lasten ja nuorten, myös aikuisten kohdalla. Konttinen korosti mahdollisuuksia liittää elokuva eri oppiaineiden keskeisiin teemoihin ja painotti samalla monilukutaidon merkitystä taiteenlajin kokonaisvaltaisessa ymmärtämisessä, liikkuuhan elokuva niin taiteen kuin median ja viestinnänkin alueilla.
Keskustelijat tunnistivat arkistoelokuvan merkityksen elokuvan lukutaidon kehittymisessä sekä kulttuurisen ja historiallisen ymmärryksen syntymisessä. Samalla he toivoivat arkistoelokuville suurempaa roolia elokuvakasvatuksessa. Yksi haaste arkistoelokuvien laajemmalle hyödyntämiselle opetuksessa on oppilaiden erilaiset taustat lajityypin parissa. Uudet elokuvat ovat laajasta näkyvyydestään johtuen Kukkolan sanoin ”mentaalisesti helpommin saatavilla”.
Elokuvateatteri Lapinsuun ensimmäisenä festivaalinäytöksenä esitettiin hurja brittiläinen vanhuusdraama Queen at Sea. Pitkäjänteisesti työskennelleen Lance Hammerin ohjaamassa elokuvassa pääosaa esittää Juliette Binoche, ja vanhemman polven brittinäyttelijät Tom Courtenay ja Anna Calder-Marshall tekevät myös väkevät roolit. Elokuva asettaa vaikeita kysymyksiä dementoituneen vanhuksen oikeuksista ja käsittelystä. Elokuvan esitteli ohjelmistojohtaja Timo Malmi.
Dominique Sanda. Kuva: Taika Marttinen / MSFF
Iltapäivällä Lapinsuun yleisö odotti jännittyneenä italialaista yllätyselokuvaa, joka tekijävieraineen pysyi salaisuutena aivan elokuvan alkuun saakka. Yllätysvieraaksi paljastui näyttelijä Dominique Sanda, joka vieraili elokuvajuhlilla myös viime vuonna. Näytöksessä nähtiin tuore, Edoardo Winsperen ohjaama elokuva Vita Mia (2025), jossa Sanda esittää unkarilaista herttuatarta, jonka vaiheikas menneisyys palaa kummittelemaan hänelle. Melankolinen elokuva ja Sanda saivat yleisöltä reippaat aplodit.
Elokuvajuhlien kävijät ihmettelivät, kuinka Sanda oli salakuljetettu kaupunkiin: “Sodis juttu, että tulee iso nimi, eikä kerrota kellekään.”
Iltapäivällä Isolla Teltalla nähtiin kolme kotimaista lyhäriensi-iltaa: Risto-Pekka Blomin allegorinen raakkutarina Liian sininen taivas (Too Blue a Sky) (2026), Jan Ijäksen Gazan kansanmurhaa käsittelevä, pysäyttävä Picnic – In Light Invisible to the Human Eye (2026) sekä Yasmin Najjarin omiin armeijakokemuksiin perustuva TJ28 (28 Days Left) (2026). Lyhärit herättivät niin ajatuksia kuin tunteitakin ja viimeisten lopputekstien aikana saattoi yleisöstä kuulua pientä nyyhkettä.
Abderrahmane Sissakon Timbuktu-elokuvan avajaisnäytös Lapinsuussa keräsi salin täyteen yleisöä. Elokuva kuvasi jännitettä, joka syntyy ääri-islamilaisen aseellisen ryhmittymän ja paikallisyhteisön välille Malissa vuonna 2012. Visuaalisesti kaunis elokuva lähestyi vaikeaa aihetta hienotunteisesti ja sai yleisöltä raikuvat aplodit.
Abderrahmane Sissako. Kuva: Axa Sorjanen / MSFF
Iltapäivän Master Class esitteli kesäsadetta Koulun suojaan paenneelle festivaaliyleisölle festivaalin ensimmäisen musiikkielokuvan: Helmut Käutnerin uskaliaan satiirin The Dream of Lieschen Mueller (1961). jonka Sodankylässä kulttiasemaan noussut elokuvatuntija Olaf Möller oli valinnut sarjansa ensimmäiseksi elokuvaksi.
Ilta huipentui festivaalivieras Susan Seidelmanin Rakasta minua, Manhattan -elokuvan viimeistä paikkaa myöten myytyyn näytökseen. Seidelman kertoi innostuneelle yleisölle elokuvan kuvauksista 80-luvun New Yorkissa ja siitä, miten ihmeellisten sattumusten kautta elokuva päättyi Cannesin elokuvajuhlille ensimmäisenä Yhdysvaltalaisena indie-elokuvana.
Artikkelikuva: Jacky Law / MSFF