Sodankylän elokuvajuhlien ohjelmapäällikkö Milja Mikkola haastatteli yhdysvaltalaista ohjaajaa Susan Seidelmania Kitisenrannan koululla torstaiaamuna. Vuonna 1982 elokuvalla Rakasta minua, Manhattan uransa aloittanut Seidelman on naisohjaajien pioneereja ja tienraivaajia.
Seidelman varttui philadelphialaisessa lähiössä, jota hän kuvasi tyypilliseksi: teiden varsia koristavat talot ja pihat olivat kuin samasta muotista, samoin naapuruston asukkaat. Vaikka Seidelman kuvaa lapsuuttaan onnelliseksi, halu kapinoida naiselle etukäteen varattua perinteisen perheen äidin roolia vastaan syntyi jo varhain. Ajatus itsensä uudelleen luomisesta suuressa kaupungissa – teema, jonka työstämistä hän jatkoi myöhemmissä elokuvissaan – alkoi kyteä.
Seidelman korosti sattuman ja onnen merkitystä käänteissä, jotka ovat ohjanneet hänen elämänsä suuria linjoja. Sattumaa oli myös päätyminen elokuva-alalle. Muotiopinnot vaihtuivat elokuvaan, kun Seidelman sai ensikosketuksensa elokuvaan kurssilla, jolla näytettiin eurooppalaisia klassikoita. 1970-luvun puolivälissä Seidelman hakeutui New Yorkiin opiskelemaan elokuva-alaa. Myös opettajana toiminut Seidelman on nähnyt, miten naisten rooli elokuvanteossa niin ohjauksen kuin tekniikan puolella on kasvanut. Samalla television rooli näyttämönä, jossa uudet tulokkaat saavat jalansijaa alalla, on korostunut. Seidelman itse kuuluu sukupolveen, joka aloitti uransa elokuvateattereista.
Seidelmanin ensimmäisen pitkän elokuvan Rakasta minua, Manhattan (1982) päähenkilön levotonta olemusta inspiroi Giulietta Masinan roolityö Federico Fellinin elokuvassa Cabirian yöt (1957). Pienellä budjetilla ja suurella intohimolla tehty elokuva ponnisti ohjaajan yllätykseksi Cannesin pääkilpasarjaan. Elokuva avasi ovet tuleville projekteille, kuten Missä olet, Susan? (1985), Täydellinen kaveri (1987) ja Naispaholainen (1989).
Seidelmanista tuli elokuvaohjaaja aikana, jolloin naisia oli alalla vielä vain kourallinen. Ensimmäisistä näkemistään elokuvista lähtien ohjaajaa on kiehtonut ajatus ulkopuolisuudesta ja erilaisuudesta, astumisesta normien ja säännönmukaisuuden ulkopuolelle. Myös elokuvakenttä toisti samaa kaavaa naisille yhteiskunnassa varatusta roolista. Seidelman tunnisti tarpeen luoda kiinnostavia tarinoita, joissa oli vahva naispääosa.
“Halusin kertoa tarinoita naisista, jotka ovat jollain tavoin ulkopuolisia ja jotka haluavat ottaa elämänsä omiin käsiinsä”, Seidelman sanoo.
Autiolle saarelle hän ottaisi mukaansa kaksi elokuvaa: “inhimillisin perustein” hän valitsisi Billy Wilderin Poikamiesboksin (1960), ja “teknisin perustein” hän valitsisi Martin Scorsesen Mafiaveljet (1990). Seidelmanin omasta tuotannosta elokuvajuhlilla esitetään neljä elokuvaa: Rakasta minua, Manhattan (1982), muun muassa Madonnan tähdittämä Missä olet, Susan? (1985) , Täydellinen kaveri (1987) ja Naispaholainen (1989).
Kuvat: Juho Liukkonen