Elokuvajuhlien toisena päivänä kuultiin tämän vuoden ensimmäisen aamukeskustelu. Ohjaaja Mahamat-Saleh Haroun täytti Koulun penkit ja teki vaikutuksen yleisöön lämpimällä persoonallisuudellaan sekä terävillä yhteiskunnallisilla mielipiteillään. Keskustelun jälkeen Koululla nähtiin Harounin Bye Bye Africa.
Dominik Grafilta esitettiin torstaina Pienessä teltassa Suomessa aiemmin ennennäkemätön Der Fahnder (’Ajo päällä’) –tv-jakso. Näytöksen jälkeen Graf keskusteli paikallisten kollegoidensa Tapio Piiraisen ja Neil Hardwickin kanssa julkisen television tilasta ja tv-formaatin rajoitteista. Vauhtiin keskustelu yltyi, kun Graf ja Piirainen paljastivat piilottavansa töihinsä tuottajien ja rahoittajien silmien alla poliittista kritiikkiä. Rennossa ja suorapuheisessa keskustelussa ei säästelty niin kritiikin raippaa kuin hurttia huumoriakaan.
Olaf Möllerin valikoima sarja jalkapalloaiheisia elokuvia jatkui torstaina ruotsalaisklassikolla Fimpen (1974), jossa kuusivuotias pikku-Johan ei vielä osaa edes sitoa koon 23 nappulakenkiä, mutta raivaa silti tiensä Ruotsin maajoukkueen riveihin. Johanin rinnalla hyvänmielen elokuvassa palloilevat aikansa todelliset maajoukkuetähdet. ”Kukapa ei olisi unelmoinut katastrofin hetkellä pelastavansa koko joukkueen? Siitä tässä elokuvassa on pohjimmiltaan kyse”, alusti Möller.
Tänä vuonna toista kertaa Sodankylään kutsutun Jennifer Barkerin mestariluokassa ”Herkullisia katastrofeja” korostuivat teemat elämän ristiriitaisuuksista. Barkerin kuratoimat kahdeksan lyhytanimaatiota 1960–1980-luvuilta sisälsivät näkökulmia paitsi paradokseihin myös animaatioiden monimerkityksisyyteen – katastrofeista, epäonnistumisista ja onnettomuuksista löytyy aina koominenkin puoli.
Isoon telttaan jonotettiin jälleen joukolla ensimmäiseen säestettyyn mykkäelokuvaan. Tenorisaksofonisti-säveltäjä Esa Pietilä puhalsi Jean Vigon Nizzasta puheenollen –elokuvaan aivan uudenlaista henkeä. Pietilän taidokas musikaalinen täydennys ja oivaltavat ”äänitehosteet” ihastuttivat ja naurattivat yleisöä. Mykkäelokuvan jälkeen nähtiin vielä Vigon revolutionaarinen klassikkoteos Nolla käytöksessä. Elokuvien välissä Vigo-asiantuntija Nathalie Bourgeois kertoi ohjaajan vaiherikkaasta elämästä sekä ennenaikaisen kuoleman vuoksi vain neljän elokuvan mittaiseksi jääneestä tuotannosta.
Isossa teltassa palattiin kumouksellisiin tunnelmiin, kun karaokenäytös Jouko Aaltosen dokumenttielokuvasta Kenen joukoissa seisot lennätti yleisön 70-luvun protestilaulujen maailmaan. Esilaulajina toimi Sodiksen vanha tuttu Olavi Uusivirta sekä raikuvat aplodit saanut aito ja alkuperäinen Kristiina Halkola.
Kotimaiset lyhytelokuvat kiinnostivat elokuvakansaa, sillä Pienen teltan myöhäisillan näytös oli loppuunmyyty. Sarjassa nähtiin mm. Terhi Kokkosen Bellboy sekä Sasu Kermanin palkittu lyhytdokumentti Pohjolan rautamies.