Lauantain aamukeskustelussa ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Abderrahmane Sissakoa haastatteli Timo Malmi Kitisenrannan koululla. Keskustelun tulkkina toimi Kaisa Kukkola. Sissako kertoi, miten kasvaminen suuressa perheessä sekä Moskovassa elokuvakoulussa vietetyt vuodet ovat muovanneet hänen tapaansa katsoa maailmaa.
Sissako syntyi Mauritaniassa, mutta muutti jo vauvaikäisenä naapurimaahan Maliin. Lapsena ohjaajalla oli vähän kosketuspintaa elokuviin, sillä Malissa elokuvateattereita ei ollut, eikä perheellä ollut myöskään televisiota. Näkemistään elokuvista hän muistaa erityisesti lännenelokuvat, joista hän ammensi vaikutteita Bamako -elokuvan (2006) lännenelokuvakohtaukseen.
Sissako kasvoi 25-henkisessä perheessä, sillä saman katon alla asui myös hänen serkkujaan. Suurperhelapsuuden vaikutus näkyy Sissakon elokuvissa yhteiskunnallisuutena ja poliittisuutena: “Tällaisessa isossa porukassa eläminen jollain tapaa teroitti omaa katsettani siihen, miten näen ja tulkitsen maailmaa”. Sissakon elokuvanteon ytimessä onkin palo päästä kertomaan ympäröivästä maailmasta, sen kauhistuttavuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta.
Sissakon matka teini-ikäisenä takaisin Mauritaniaan inspiroi myöhemmin hänen elokuvaansa Waiting for Happiness (2002). Vaikea vuosi Mauritaniassa johdatti Sissakon sattuman kautta opiskelemaan elokuvantekoa Moskovassa, jossa hän vietti elämästään seuraavat kymmenen vuotta.
Neuvostoliittoajan Moskovassa Sissako näki ympärillään valtavia määriä toivottomuutta. Sen lisäksi Sissakoa ylenkatsottiin elokuvakoulussa hänen afrikkalaisuutensa takia. Hän kertoo oppineensa kohtaamaan ylenkatsovat asenteet ja kuittaamaan ne ihmisen mielen köyhyytenä. Tähän erilaisuuden pelkoon Sissako halusi tarttua myös elokuvissaan.
Luonto on keskeinen elementti Sissakon elokuvissa. Kahdeksan vuotta sitten Sissako osti 100 hehtaaria metsää luonnonsuojelutarkoituksessa. Sissako kertoi metsän omistamisen muuttaneen häntä ihmisenä.
Ennen kaikkea Sissako korosti aamukeskustelussa ihmiskohtaamisten ja ihmisten välisten yhteyksien merkitystä. Hän painotti, ettei maailman vääryyksiltä ja kauhuilta, kuten Gazan kansanmurhalta, saa kääntää katsettaan.
“Aina kun viha valtaa alaa, olemme suuressa vaarassa menettää kosketuksen siihen ihmisyyteen, joka meissä on.”
Kuvat: Sami Sorasalmi