Yöttömän yön juhlan lauantai oli täynnä aurinkoa, vilinää ja vilskettä sekä mitä unohtumattomampia elokuvakokemuksia! Aamu alkoi mitä mielenkiintoisimmalla keskustelulla yhden elokuvajuhlien päävieraan, Abderrahmane Sissakon kanssa. Samaan aikaan Punaisessa teltassa vaikututtiin Jukka Kärkkäisen dokumenttielokuvan Kappale kauneinta Suomea (2026) äärellä.
Puoliltapäivin Koululla esitettiin Ralf Långbackan ohjaama Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979). Näytöksen alussa Sodankylän elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Timo Malmi kertoi elokuvan pääosaa esittäneen Lasse Pöystin kertoneen ollessaan tekijävieraana Sodankylässä vuonna 2008, että elokuvasta olisi olemassa noin 15 minuuttia pidempi versio. Pöystin mukaan pidempi versio sisälsi hienoja maisemia, sumuja ja yökuvia. Nyt paikalla elokuvan alussa ollut tuottaja Anssi Mänttäri kuitenkin kiisti tällaisen kadonneen, pidemmän leikkausversion olemassaolon. Paikalla oli myös elokuvassa näytellyt Arja Saijonmaa, joka kertoi katsojille muistojaan kuvauksista.
Lauantaina päivällä pilvien väistyessä auringon tieltä yleisurheilukenttä alkoi täyttyä jalkapalloilijoista. Perinteikäs El Clásico -jalkapallo-ottelu alkoi muotoutua sekalaisista joukkueista, ja peli lähti käyntiin melkein heti toisen joukkueen maalipotkulla. Samoihin aikoihin K-marketin pihalta lähti liikkeelle monenkirjava Sodankylän Pride-kulkue. ”Hei, hei, hei, Sodis on gay!” raikui kylillä ja ihmiset liittyivät mukaan kulkueen edetessä kohti festareita.
Puoliltapäivin myös saksalaisohjaaja İlker Çatak esitteli Berliinin elokuvafestivaalien kultaisen karhun voittaneen elokuvansa Yellow Letters Ison teltan yleisölle. Elokuva seuraa teatteritekijöiden kriisiä luhistuvan demokratian ja sensuurin kourissa. Elokuva tapahtuu nykypäivän Turkissa, mutta brechtiläisesti saksalaiset kaupungit esittävät Turkin metropoleja. Çatak puhui keskustelussa siitä, kuinka tällä tavalla hän saattoi käsitellä samanaikaisesti myös Saksan ja yleismaailmallisesti demokratian kriisiä. Turkkilaissyntyisiä näyttelijöitä hän kehui siitä, että he osasivat suhtautua joustavasti ja rauhallisesti muutoksiin, koska olivat tottuneita epävakaaseen poliittiseen tilanteeseen. Çatak ja haastattelua vetänyt Olaf Möller olivat eri mieltä siitä, voiko yhdellä elokuvalla muuttaa maailmaa. He olivat kuitenkin samaa mieltä siitä, että elokuvien kautta saa uudenlaisia ajatuksia ja näkökulmia, jotka voivat toimia muutoksen siemenenä.
Iltapäivästä Koululla nähtiin Jennifer Lynde Barkerin kokoama Metamorfoosi-mestariluokka. Näytöksen monipuolinen kimara naisohjaajien animaatioita koostui yhdeksästä elokuvasta yhdeksästä eri maasta. Kokonaisuus juhli metamorfoosin ja animaation monimuotoisuutta. Se tarkasteli sitä, kuinka tarinat muokkaavat meitä ja ymmärrystämme maailmasta. Animaatioissa seikkailleet hahmot, kuten pieni kissa ja uneton karhu, kirvoittivat yleisössä ihastuneita reaktioita.
Iltapäivällä punaisella teltalla nähtiin Gabe Klingerin ohjaama sekä päänäyttelijä Marina Personin kanssa kirjoitettu Isabel. Elokuva kertoo sommelier-naisesta Isabelista, jolla on suuri palo natuviineihin ja unelma omasta viinibaarista. Näytöksen jälkeen Klinger ja Person kertoivat, kuinka nopeasti ja usein improvisoiden tuntemattomien kanssa elokuva kuvattiin. Yhtenä kuvauspaikkana toimi Klingerin oma koti ja eräässä kohtauksessa Isabel (Person) raahaa jääkaappia São Paulon metroon, jossa kuvataan metron työntekijöiden reaktioita tempaukseen. ”Remember always film first without permission and ask about it or say sorry afterwards”, kannusti Klinger ja lisäsi, että lopulta hän otti yhteyttä metroon ja nämä päättivät lähteä innokkaana sponsoroimaan elokuvaa salakuvauksesta huolimatta.
Puoli kolmen aikaan Kitisen Keitaalla keskusteltiin taiteen kantaaottavuudesta kotimaisten tekijävieraiden voimin keskustelussa Taiteilijoilla pitää olla selkärankaa. Liselott Forsmanin moderoimassa keskustelussa olivat mukana Yasmin Najjar, Pia Andell, Tommi Korpela, Aleksi Salmenperä, Jukka Kärkkäinen, Marko Talli sekä Arja Saijonmaa. Aikoina, jolloin tuntuu että synkkääkin synkemmät uutiset ympäröivät meitä joka puolelta, taide antaa parhaimmillaan yksilölle mahdollisuuden jäsentää omaa paikkaansa kaaoksessa.
Kitisen Keitaalla alkoi neljältä paneelikeskustelu Filmihullun uusista pokkareista: Sampsa Laurisen Jean-Luc Godard – Elokuvahistoria(t) sekä Mia Öhmanin toimittama Seksi! Mukana keskustelemassa oli muun muassa Tytti Rantanen, Iida Simes ja Anssi Mänttäri. Godard-kirja on Sampsa Laurisen tutkiskelua Jean-Luc Godardin monumentaalisen Histoire(s) du cinéma -elokuvan (1988–98) äänten, kuvien ja sanojen ristiriitaisesta yhdistelmästä ja siitä, miten Godardin palapelinpaloja voisi yhdistää. Mia Öhmanin toimittamassa Seksi! -pokkarissa puolestaan on valikoima Filmihullu-lehden elokuvien erotiikkaa käsitteleviä tekstejä vuosien varrelta ja muutama uusi kirjoitus, mukaan lukien Rantasen teksti aikanaan kohua herättäneestä Emmanuelle-elokuvasarjasta ja eräs edesmenneen Velimatti Makkosen viimeisistä kirjoituksista, Alan Guiraudien elokuvista. Keskustelun loppupuolta säesti naapurin Yle-autolla samaan aikaan esiintynyt Tuomari Nurmio, mutta taustaääni ei haitannut keskustelua. Loppuhuipennukseksi Risto Jarva -seuran puheenjohtaja Ville Suhonen esitteli seuran arkistoihin kuuluvan Jean-Luc Godardin valokuvan nimikirjoituksella.
Kuudelta ison teltan täytti festivaalin kolmas ja viimeinen mykkäelokuvanäytös livesäestyksellä, G. W. Pabstin ohjaama Pandoran lipas vuodelta 1929. Elokuvajuhlien taiteellisen johtajan Timo Malmin alustuksen mukaan kyseessä on traaginen tarina ja mestariteos. Esityksen ensiluokkaisesta säestyksestä vastasivat pianisti Maud Nelissen ja multi-instrumentalisti Eduardo Raon, joka soitti esityksessä klassista harppua ja elektronisia efektejä.
Lauantain kohokohtiin kuului myös illan karaokenäytös, jossa nähtiin riemukas Priscilla – aavikon kuningatar (1994). Elokuvan esilaulajana toimi säkenöivä Pola Ivanka, joka yllytti yleisöä lauluun ja tanssiin. Yleisö eläytyi elokuvaan täydellä sydämellä ja Iso teltta raikui näytöksen aikana naurusta ja hulvattomista huudahdiksista.
Kotimainen yllätysennakkoensi-iltaelokuva paljastui Koulun täydelle salille yhdentoista jälkeen. Salissa nähtiin Erol Mintaşin elokuva Maan laulu (kansainväliseltä nimeltään Earth Song). Tämä kurdilaissuomalainen draamaelokuva sai maailmanensi-iltansa Rotterdamin elokuvajuhlilla tammikuussa 2026, ja tulee kotimaiseen levitykseen syksyllä 2026. Elokuva kertoo Helsingissä asuvasta perheestä, joka joutuu kohtaamaan totuuden mitä moninaisimmilla tavalla.
Mika Taanilan kuratoimassa Minirusetti – Kokeellisen elokuvan yökoulussa yleisö vaipui pikkutuntien hypnoottisiin tunnelmiin. Alustuksessaan Taanila kertoi ihailleensa Minirusetti-elokuvan (1978) ohjaaja Anneli Nygrenin työtä myös Aloha! -kulttuurilehden sivuilla, jossa Nygren piti ”Anne Leen” seurapiiripalstaa. Nygren itse oli tehnyt englanninkieliset tekstitykset lastenohjelmaparodia Minirusettiin Sodankylän esitystä varten. Chiara Caterinan ohjauksessa Objet d’enigmessä 3D-mallinnokset avaimista, ovista, käsistä ja vääntyneistä kasvoista pyörivät mustassa tyhjyydessä. Elokuva leikitteli murhamysteerin vihjeillä, paljastamatta mitään vastauksia. Näytöksen päätti Johann Lurfin uunituore teos Forever…Forever, jossa paikalleen jätetty kamera kuvaa Ottensteinin varastoaltaan tapahtumia hievahtamatta lähes kahden vuoden ajan. Elokuvassa luonnonilmiöt muuttuivat ääneksi, Taanilan kuvauksen mukaan ”Taivaankappaleiden liikkeet muodostavat elokuvassa partituurin”. Yökoulun elokuvien olemus liikkui meditatiivisen, häiritsevän ja levottoman välillä. Koulun jälki-istunto järjestettiin perinteiseen tapaan Kitisen rannalla.
Kuvat: Jacky Law & Taika Marttinen