Olemme rajattomia, sisällämme kaikkeuksia, kuten runoilija Walt Whitman (Arvo Turtiaisen kääntämänä) sanoisi. Elokuvien hahmoissa moniulotteinen ihmisyys typistyy usein kaksiulotteiseksi tyypiksi – toisinaan toki tarkoituksella ja osuvasti – mutta Kuopus-elokuvan päähenkilölle näin ei käy. 17-vuotias Fatima on harras muslimi, pohjoisafrikkalaista alkuperää olevan perheen jäsen, pariisilaislähiön asukki, pikkusisko, jalkapalloilija, yksi jätkistä, luokkanousua tekevä opiskelija, rakkauteen vihkiytyvä ja seksuaalista suuntautumistaan poteva nuori nainen. Pääosanäyttelijä Nadia Melliti – ensikertalainen koko lajissa – tuo luontevasti valkokankaalle kaikki ne risteilevät ja ristiriitaiset kokemukset, joita Fatiman tarina pitää sisällään. Mellitin koko olemus muuttuu riippuen siitä, onko Fatima puheissa konservatiivisen poikaystävänsä kanssa vai astuuko hän lesbobaariin.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Hafsia Herzi ei katso päähenkilöään psykologisena opinkappaleena vaan halua ja pelkoa värisevänä aikuisen alkuna. Herzi virnuilee leikkauspöydän takaa: kuva siirtyy keimailevasta kehosta suoraan moskeijan pystytorniin.
Fatima Daasin omaelämäkerralliseen romaaniin pohjaava elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjassa ja sai festivaalilta mukaansa Queer Palmin, ansiokkaalle LBTQI+-elokuvalle myönnetyn palkinnon.
Kaisu Tervonen