Haaveensa kirjallisesta läpimurrosta haudannut Marcel Marx (André Wilms) on vetäytynyt vapaaehtoiseen sivullisuuteen Le Havren satamakaupunkiin ja elelee tyytyväisenä kantabaarinsa, kengänkiillottajan työnsä ja Arletty-vaimonsa (Kati Outinen) muodostamassa seesteen syklissä. Harmonian ylle muodostuu kuitenkin tummia pilvi. Nuori pakolaispoika Idrissa (Blondin Miguel) tarvitsee vanhemman miehen apua päästäkseen äitinsä luo Englantiin, ja Arletty sairastuu vakavasti, joten Marcelin on plankattava jalkineensa ja paljastettava hampaansa. Vastaansa hän saa koko länsimaisen sortojärjestelmän kasvottoman koneiston ja Idrissaa jahtaavan paikallispoliisin (Jean-Pierre Darroussin) vääjäämättä kiristyvän verkon. Hyvyyden henkeä puoltaa Marcelin synnynnäinen optimismi ja naapuruston horjumaton solidaarisuus.
Kaurismäki lainaa kauniisti sekä (festivaaleilla tänä vuonna nähtävää) Chaplinin poikaa (1921) että Casablancaa (1942) ja todistaa siinä sivussa, ettei taistelevan poliittisen elokuvan tarvitse olla kuivakkaan pedanttia. Le Havre on – valitettavasti – tänä päivänä aivan yhtä ajankohtainen kuin viisitoista vuotta sitten, mutta sen hyvä sydän ja kuulaan humanistinen maailmankuva luovat edelleen valoa pimeyteen.
Lauri Timonen