Stanley Kubrickin ensimmäiseksi päätyöksi muodostui revisionistinen film noir -elokuva Peli on menetetty. Useita näkökulmia, epälineaarisuutta ja tapahtumien toistoa nerokkaasti hyödyntävä elokuva on alusta loppuun saakka eteenpäin tikittävän ajan luomaa jännitystä, joka ei päästä otteestaan.
Kovaotteisten miesten rikoselokuvassa ryöstökoplan johtajan Johnny Clayn (Sterling Hayden) millintarkasti orkestroima laukkaradan veikkausrahojen putsaus saa epäonnisen käänteen sattumien sekä kassanhoitajan uskottoman puolison Sherryn (Marie Windsor) juonittelun myötä. Kubrickin rakastamaa kertojaääntä suvereenisti hyödyntävä trillereiden muotovalio kerii rikossuunnitelman vyyhtiä auki upealla mustavalkokuvauksella, arkistofilmeillä sekä musiikilla.
John Hustonin Asfalttiviidakon (The Asphalt Jungle, 1950) verrokkiteoksessa vakuuttavan Haydenin näyttelemää koplan johtajaa tukee luonnenäyttelijöiden luoma hahmokavalkadi taparikollisista painijaan ja poliiseista femme fataleen. Taustalle heijastuvat amerikkalaisen yhteiskunnan asenteet entisiä rikollisia sekä afroamerikkalaisia kohtaan. Täydellisen rikoksen suunnittelun optimismi vaihtuu sen toteutuksen pessimismiin, kun kaiken voi tuhota yksi inhimillinen erehdys. Elokuvallaan Kubrick sementoi paikkansa kyynisen noirin mestarina nousten kertaheitolla Hustonin ja Robert Aldrichin rinnalle.
Tuomo Marttila