Sunnuntain toisessa aamukeskustelussa Gabe Klinger kertoi polustaan kriitikosta ohjaaja-käsikirjoittajaksi. Klingeristä tuli jo nuorena cinefiili taiteentuntijaisänsä, elokuvaa käsittelevien kirjoitusten sekä tietenkin elokuvien vaikutuksesta.
Klinger sanoi ranskalaisen uuden aallon tekijöiden viitoittaneen tietä kriitikosta tekijäksi. Kun katsoimme otteen Porton (2016) kahvilakohtauksesta, Klinger kertoo anekdootin yhdestä esikuvastaan, Jean-Luc Godardista. Kohtauksessa kuullaan John Lee Hookerin Shake It Baby, jonka alkuperäisversion käyttökorvaukset olivat liian kalliit Godardin Laittomien (1964) kahvilakohtaukseen. ”Teen, mitä Godard ei pystynyt tekemään”, Klinger kertoo vitsailleensa.
Klingerin tausta on elokuvakritiikissä, kuratoinnissa ja arkistoissa. Nuorena hän oli erityisen kiinnostunut vanhoista elokuvista vaikka katsoikin myös aikansa eksploitaatiofilmejä ja amerikkalaista indie-elokuvaa. Yksi Klingerin varhaisimmista elokuvamuistoista oli yllätys, jonka hän koki nähtyään ensimmäisen mustavalkoisen elokuvan. Tällaistakin tehdään!
Elokuvakritiikin pariin Klingeria kannusti rahan puute: elokuvista kirjoittamalla pääsi ilmaiseksi elokuvien pressinäytöksiin. Nuorena Chicagossa ja Barcelonassa asunut Klinger kävi ahkerasti elokuvafestivaaleilla. Näin hän päätyi opettavaisiin keskusteluihin elokuvan ammattilaisten kanssa. Festivaaleilla Klinger myös löysi yhteisönsä. Eniten hän arvostaa festivaaleilla vuorovaikutusta yleisön kanssa. Elokuvateollisuudelle suunnatuissa tapahtumissa Klingeria ei nähdä. ”Kenelle teemme elokuvia, teollisuudelle vai yleisölle?” ohjaaja kysyy.
Arkistokonkarina Klinger suosii filmiä digitaalisen elokuvatekniikan sijaan. Yksi syy on filmin säilyvyys, mutta tietenkin kyse on myös estetiikasta. Festivaaleilla nähtävässä Portossa erilaiset filmit rinnastuvat erilaisiin muiston tasoihin ja muiston kokemiseen tapoihin. Ennen kaikkea filmi kuitenkin mahdollistaa Klingerille keskustelun elokuvan historian kanssa.
Klingerin festivaaleilla nähtävät elokuvat kytkeytyvät vahvasti kuvausympäristöihinsä. Muistot ja muistojen tasot, joista Porto kertoo, ovat Klingerin mukaan läsnä myös historiaa huokuvan kaupungin kaduilla.
Oman historiansa kanssa Klinger keskustelee erityisesti elokuvassaan Isabel (2026), joka myös nähtiin Sodankylässä tänä vuonna. Elokuvassa Klinger palaa varhaislapsuuden kotikaupunkiinsa, jonka hän näkee uusin silmin Marina Personin esittämän päähenkilön kautta. Elokuvassa kuvattu São Paulo on Klingerin mukaan kaupungin idea, kaupunkia koskevien toiveiden heijastus.
Brasiliaan muuttaminen on ollut Klingerille iso siirtymä, eikä hän vielä tunne tekevänsä brasilialaista elokuvaa. ”Elokuva on passini, mutta satun olemaan Brasiliassa”, hän sanoo.
Kuva: Juho Liukkonen