Carla on uusi tulokas lukiossa, jossa hän opettaa matematiikkaa ja liikuntaa. Hänen idealisminsa niin ärsyttää kuin huvittaakin monia hänen karaistuneista (vai pitäisikö sanoa: emotionaalisesti turtuneista) kollegoistaan, joiden kanssa hän huomaa tuon tuostakin joutuvansa napit vastakkain – erityisesti aina kun puheeksi tulee laitoksen epätoivoinen, kaavamaisen woke autoritarismi, jota kutsutaan nollatoleranssilinjaksi. Asiat saavat ikävän käänteen, kun Carla saa ensin seurata erään varkaustapauksen käsittelyä ja alkaa sen jälkeen tehdä omia tutkimuksiaan – vain joutuakseen vedetyksi byrokraattisen itsekurin hornankattilaan, jossa oppilaat tietävät erittäin hyvin, kuinka koulun joustamattomia linjauksia vastaan pelataan.
Ehdottoman henkilökohtaisella tasolla sanon vain tämän: kun katsoin Opettajainhuonetta ensimmäistä kertaa, se tuntui dokumentilta, lukiossa opettavan läheisen ystäväni monien tarinoiden kuvitukselta – siitä, kuinka hallinto yrittää epätoivoisesti suojella omaa nahkaansa, kuinka opettajat painostavat opettajia… Çatak osoittaa neroutta tavassa, jolla hän muuntaa ehdottoman realistisissa puitteissa kerrotun, näennäisesti yksittäisen tapauksen tutkielmaksi rakenteellisesta sorrosta sinänsä – mikä tekee Opettajainhuoneesta temaattisesti Yellow Lettersin välittömän edeltäjän.
Olaf Möller