Lue alta Sodankylän elokuvajuhlien taiteellisen johtajan Timo Malmin kattava ohjelmistoesittely ja etsi suosikkisi hulppean elokuvatarjonnan joukosta. Katso myös Sodankylän elokuvajuhlien videotervehdys täällä.
Ohjelmakartta julkistetaan verkkosivuillamme tiistaina 1.6. ja lippuja pääsee ostamaan torstaina 3.6.
Ennätyslaaja online-ohjelmisto Suomessa – Tasosta tinkimättä
Sodankylän elokuvajuhlat tarjoaa kesän 2021 keskelle festivaaliperinteen mukaisen läpileikkauksen ”Sodis”-ohjelmistosta. Uskallan väittää, että Suomessa ei koskaan aikaisemmin ole saatu nautittavaksi viiden päivän aikana näin laajaa, tasokasta ja monipuolista online-ohjelmistoa kaikkialla maassa!
Kun elokuvateatterit ovat olleet yli vuoden enimmäkseen kiinni, janoavat katsojat jo striimauspalveluihinkin kyllästyneinä tasokasta tuoretta nähtävää. Reippaasti laajentunut Uuden elokuvan helmet -sarja esittelee jälleen viime vuosien parhaimmistoa eri puolilta maailmaa, useimmat Suomen ensi-iltoina.
Sodankylässäkin vierailleista nuoren polven ohjaajista puolalaisen Małgorzata Szumowskan Never Gonna Snow Again on hauska satiiri uusrikkaiden asuinalueesta, Jonás Trueban nuorisopotretti The August Virgin viime aikojen parhaita espanjalaisia elokuvia ja kanadanranskalaisen Denis Côtén Social Hygiene Berliinin elokuvajuhlilla ohjaajan palkinnon saanut satiirinen komedia piittaamattomasta naistenmiehestä.
Norjalaisen Dag Johan Haugerudin moniulotteinen syyllisyyskuvaus Beware of Children on puolestaan palkittu parikin kertaa vuoden parhaana pohjoismaisena elokuvana, intialaisen P.S. Vinothraj’n perhedraama Pebbles Rotterdamin festivaalin voittajana ja maineikkaan japanilaisen Kiyoshi Kurosawan trillerimelodraama Wife of a Spy Venetsian parhaan ohjaajan pystin voittajana.
Elokuvakarttamme laajentavat venäläisen Filipp Jurjevin Kauko-idässä ohjaama kasvukertomus The Whaler Boy ja maltalaisen elokuvan ensimmäinen merkkitapaus, Alex Camillerin realistinen kalastajatarina Luzzu sekä sveitsiläisen Andreas Fontanan Argentiinassa valmistama, maan sotilasdiktatuurin aikaan palaava tyylikäs Azor.
Jude Law ja Carrie Coon tähdittävät Sean Durkinin eleganttia englantilais-kanadalaista perhedraamaa The Nest. Ruotsalaisen Magnus von Hornin Puolassa ohjaama Sweat on kriittinen näkemys somen fitness-kuningattaresta, serbialaisen Srdan Golubovićin Father realistinen näkemys isän ja pojan suhteesta ja Adilhan Jerzhanovin A Dark, Dark Man tragikoominen kazakstanilainen poliisidekkari.
Italiasta tulee maan tuoretta laatutuotantoa: Emma Danten viiden sisislialaissiskoksen perhedraama The Macaluso Sisters ja Damiano & Fabio D’Innocenzon perhemysteeri Bad Tales sekä Alice Rohrwacherin lyhytfilmi Omelia contadina. Ranskalaiset ohjaajat vastaavat dokumenttien huipputeoksista: Christophe Cognet’n From Where They Stood on puhutteleva kertomus keskitysleirivankien valokuvausharrastuksesta ja urheilufilminero Julien Farault’n The Witches of The Orient Japanin voittamattomasta naisten lentopallojoukkueesta.
Myös useilta Sodankylän tunnetuimmilta tekijävierailta esitetään uutta, yhä vahvaa tuotantoa: ranskalaiselta Robert Guédiguianilta vakionäyttelijöiden tähdittämä perhedraama Gloria Mundi, maanmies Bertrand Bonellolta kauhufantasia Zombi Child, kanadalaiselta Atom Egoyanilta isän ja tyttären suhteen kuvaus Kunniavieras, venäläiseltä Andrei Kontshalovskilta Venetsiassa palkittu historiadraama Dear Comrades! ja kotiarestiin suljetulta Jafar Panahilta ”tie-elokuva” Kolme naista.
Uniikki aarteisto avautuu entisestään
Yksi keskeinen salaisuus Sodankylän elokuvajuhlien hengen luojana ovat aina olleet tekijävieraiden aamukeskustelut. Ensimmäiset vuosikymmenet niitä luotsasi Suomen Mr. Elokuva Peter von Bagh, ja perinnettä on jatkanut festivaalin nykyinen taiteellinen johtaja Timo Malmi kumppaneineen. Maailmassa ainutlaatuisen aarteiston muodostavista keskustelutallenteista esitettiin viime kesän verkkotapahtumassa ensimmäinen läpileikkaus, joka nyt saa jatkoa – hyvän vastaanoton ansiosta entistä laajempana.
Elämäänsä ja uraansa avaavat koosteissa Uuden elokuvan helmissä nähtävien ohjaajien Guédiguaianin, Bonellon, Egoyanin, Kontshalovskin, Panahin sekä Szumowskan lisäksi melkoinen huippunäyttelijöiden ja -ohjaajien kaarti: Elina Salo, Esko Salminen, Harriet Andersson (Ruotsi), Stefan Jarl (Ruotsi), Dagur Kári (Islanti), Chantal Akerman (Belgia), Jacques Demy (Ranska), Claire Denis (Ranska), Mario Monicelli (Italia), Nanni Moretti (Italia), Stanley Donen (USA) ja Bob Rafelson (USA). Melkein kaikilta esitetään verkossa myös huikea näyte tuotannosta, Anna Magnanin ja Totòn tähdittämästä Monicellin komediasta Lemmenvaras (1960) ja Morettin päiväkirjakomediasta Dear Diary (1993) Denis’n muukalaislegioonakuvaukseen Beau Travail (1999) ja Akermanin melodraamaan Almayer’s Folly (2011).
Innostavia pohjustuksia
Muusta spesiaaliohjelmistosta ”Sodiksen” vakioantia ovat festivaalilta tuttujen Mestariluokkien tyyppiset Erikoisesittelyt. Aalto-yliopiston elokuvahistorian ja -teorian professori, Suomeen kotiutunut saksalainen Olaf Möller esittelee joukon uutuuksia, ja myös amerikkalainen animaatioasiantuntijamme Jennifer Barker ja avantgarde-spesialistimme Mika Taanila ovat mukana kolmikossa, joka analysoi ajan merkitystä kolmen elokuvan avulla: tshekkoslovakialainen episodifilmi Dialóg 20–40–60 (1968), legendaarinen unkarilainen animaatio Son of the White Mare (1981) ja brittiläinen H.G. Wellsin klassikon filmatisoinnin uudelleenmuokkaus The Time Machine in Alphabetical Order (2010) luovat yhdessä alustusten kanssa jännittävästi uudenlaisen kokonaisuuden.
Venäläisen elokuvan asiantuntija, tutkija Lauri Piispa puolestaan alustaa kolme melkein myyttiseen asemaan kohonnutta neuvostoelokuvaa: nuorena traagisesti kuolleen Larisa Šepitkon harvinaisuuden Siivet (1966) ja Nousu (1977) sekä hänen aviomiehensä Elem Klimovin yhtä maineikkaan sotafilmin Tule ja katso (1985). Trioa yhdistävään sotateemaan liittyy omalla tavallaan ”Hyvästi Stalin” -spesiaali, jossa ukrainalaisen Sergei Loznitsan kiehtovaa dokumenttia State Funaral täydentää skotlantilaisen Armando Iannuccin ”tosipohjainen” komedia The Death of Stalin.
Filmihullun päätoimittaja, yhä tiiliskivimäisempien elokuvakirjojen urakoija Lauri Timonen esittelee kahden viimeisen opuksensa ohjaajajätit: Federico Fellinin ja Rainer Werner Fassbinderin sekä näiden teokset Vetelehtijät (1953) ja Huijarit (1955) sekä Querelle (1982) ja Oskar Roehlerin elämäkerrallisen RWS-potretin Enfant Terrible (2020).
Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden professori Timo Vesala innostaa alustuksessaan katsomaan Tuija Halttusen dokumentin Näin pilvet kuolevat Suomen ennakkoensi-illan. Pääosassa nähdään Vesalan kollega Hannele Korhonen, joka tutkii pilviä kansainvälisessä sadeprojektissa Arabiemiraateissa. Festivaalin toinen tiededokumentti on poissaolo-epilepsiaa valottava hollantilaisen Maartje Nevejanin Are You There?, jolla on yllättävät yhteydet Lapin revontuliin.
Kotimaiset ja musiikilliset täräykset
Taidepolemiikkia tarvitaan aina, varsinkin tällä hetkellä! Polttavan ajankohtaiseen Kulttuurin asema korona-ajan ja toimeentulon kentillä -teemaan syventyvät kirjankustantaja Mika Rönkön vetämässä keskustelussa Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen, näytelmäkirjailija ja -ohjaaja Susanna Kuparinen ja elokuvaohjaaja Heikki Kujanpää. Taiteilijakuvauksena teemaan löyhästi liittyen esitetään Zaida Bergrothin ylistetty Tove.
Muista viimeaikojen kotimaisista pitkistä esitetään ”suomalais-ugrilaisena trilogiana” Annika Grofin livvinkarjalaa viljelevä siirtolaiskuvaus Syksyn jälkeen saapuu kevät, inkeriläistaustaisen Lauri Randlan komedia Näkemiin Neuvostoliitto ja Lapissa tapahtuva Viimeiset (pääosissa mm. Laura Birn ja Tommi Korpela), jonka on ohjannut Viron ykkösohjaaja Veiko Õunpuu. Vuoden kotimaisten lyhytfilmien koosteessa nähdään mm. Virpi Suutarin Kansanradio – Runonlaulajien maa, nukkeanimaattori Katariina Lillqvistin Viimeinen matadori ja – Suomen ensi-iltana – Aleksi Salmenperän Poke, pääosassa käsikirjoittaja Jani Volanen.
Ville Virtasen isännöimä Leffaraati on innostanut Sodankylän-kävijöitä kymmenen vuotta. Ennakkoon tallennetussa raadissa tänä vuonna lyhytelokuvia riemukkaasti arvioivat Elina Knihtilä, Iida Simes, Olavi Uusivirta ja Axa Sorjanen.
Sodankylän elokuvajuhlien huippuhetkiä ovat Ison teltan mykkäelokuvakonsertit. Italialaisen mykkämelodraaman huikea kukinto, aikansa diivan Lyda Borellin tähdittämä Nino Oxilian Rapsodia satanica (1917) paikkaa verkossa tilannetta maineikkaan Pietro Mascagnin ainoan elokuvamusiikin kera, kapellimestarina ”Sodankylästä tuttu” Timothy Brock.
Tuoreina musiikkielokuvina säväyttävät lisäksi inspiroituneet elämäkertadokumentit, James Erskinen Billie, Pietro Marcellon italialaislaulaja Lucio Dallasta kertova For Lucio ja Julien Templen irlantilaisen Poguesin nokkamiehestä kertova Crock of Gold: A Few Rounds with Shane MacGowan.
Klassikkouteliaisuus palkitaan
Sodis-yleisö on suhtautunut klassikoiden katsomiseen aina kiitettävästi samalla uteliaisuudella kuin uudempiinkin elokuviin. Runsasta italialaista antiamme täydentää Bolognan veljesfestivaalin Il Cinema Ritrovaton yhteistyöllä hankittu Marco Ferrerin The Man with the Balloons (1968), pääosassa vuoden festivaalijulistekomistus Marcello Mastroianni.
Klassikkotarjonnassa on kiinnitetty huomiota sellaisiin elokuviin, joita ei edes televisiossa ole usein tai pitkään aikaan nähty (jos koskaan), kuten Leonard Kastlen kulttikauhuhitti Kuherruskuukausimurhaajat (1970), saksalaisen Werner Herzogin mestariteos Kaspar Hauserin tapaus (1974), ranskalaisen Agnès Vardan USA:ssa filmaama Documenteur (1981), mustan naisohjaajan Julie Dashin pioneerityö Daughters of the Dust (1991) tai englantilaisen Ken Loachin poikkeuksellisesti Espanjassa tekemä Maa ja vapaus (1995).
Mutta: millaista oli Suomifilmi 90 vuotta sitten – 1931? Katsaus kotimaisen elokuvan ensimmäiseen äänifilmin vuoteemme aloittaa Sodankylän yhteistyössä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) kanssa käynnistämän jatkuvan teemayhteistyön: seuraamme elokuvamme kronologista kehitystä kaikkien säilyneiden pitkien ja lyhyiden elokuvien merkeissä. Varsin kiintoisana vuonna 1931 olivat kehissä niin ohjaajakonkari Erkki Karu kuin nuori lupaus Valentin Vaala – ja näyttelijäuransa aloitti muuan Tauno Brännäs eli Palo… Ja tämä kokonaisuus on tärkeänä kulttuurivientinä seurattavissa myös maamme rajojen ulkopuolella englantilaisin käännöstekstein.